keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Pikaenkeli

Tehtävä suoritettu! Sattui parille syksyn käsityökerhopäivälle muuta menoa niin, että oli laiskanläksyjä.

Painettiin kangasta töpöttelemällä väriä muovisten pitsiliinojen läpi ja värkättiin kankaista enkeleitä.

Piirtelimme enkelinsiipiä paperille. Saimme myös tehtäväksi piirtää siipiä nopeasti luonnostellen.

Minulla ehkä meni ohjeistuksessa jotain ohi ja sekaisin, mutta säveltelin pikaenkelin.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Korttitilanne 3.12.

En ole viimetipan ihminen. Siksipä joulukorttien pitäisi olla jo tehtynä. Vaan eipä ole. 
Yritin kyllä, mutta lopputulos oli karmea. Ajattelin sen johtuvan vääränvärisistä korttipohjista. Siispä kirjakauppaan, jossa kävin ihanan keskustelun (mies)myyjän kanssa:

- Miten voin palvella?
- Etsin mustaa kartonkia tai mustia korttipohjia.
- Tuolla on mustaa kartonkia ja täällä mustia korttipohjia. Ja tuolla ylähyllyllä on joulunvärisiä korttipohjia.
- Eikö musta sitten ole joulun väri?
- ON. Olen juuri ajautumassa keskustelussa hakoteille. Ihan kuin kotona.
- Ahaa, entä onko teillä valkoisia tusseja?
- On, täällä. Hyvä, että vaihdoit puheenaihetta.

No nyt on mustia korttipohjia ja valkoinen tussi. Mutta en ole sittenkään varma ideastani. Onneksi ompelu(kodinhoito)huone näyttää juuri muuttuvan moottoripyörävarikoksi. Ehkä tänä jouluna sittenkin ostokortit? Sitä ei olekaan tapahtunut (melkein) koskaan.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Siivet ja hiutaleet

Enkelinsiivet oli eilinen aikaansaannos. Piti laittaa niistä kuva tänne, koska nuo varsinaiseen asiaan liittyvät kuvat ovat kovin rumia.

Piti siis ruveta taas leikkimään häviävillä vessapaperinrullan hylsyillä.
 Kastelin hylsyt ja levittelin massan pakasterasian kannen päälle.
Kun massa oli hieman kuivahtanut, piirtelin siihen tikulla kuvioita. (Sininen väri tulee hylsyn sisäpuolella olevista teksteistä, tuo kellertävyys taas ihan valaistusolosuhteista, sitä massassa ei oikeasti ole!)
Massan kuivuminen kestää pari päivää. Sitten lumihiutaleet voi ripustella vaikka ikkunaan roikkumaan.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Lupaus tulevasta ja lisätehtävä

Käsityökerhon yksi tämänsyksyisistä töistä on otsikkotyö. Jokainen toi lehdestä leikkaamansa otsikon, jotka jaettiin satunnaisessa järjestyksessä muille kerholaisille. Kukin tekee saamansa otsikon nimisen työn. Minä sain otsikon Lupaus tulevasta.

Jatkoin pikkuperheenjäsenemme pukemisteemaa, josta tuolla Kesämekko-postauksessa kerroin. Pieni perheenjäsenemme tullenee tarvitsemaan ensi vuonna juhlamekon lisäksi ylioppilaslakin. Halkaisijaltaan 6-senttisen lakin tein puuvillakankaasta, satiininauhasta ja nahanpalasesta. Ja koska se on lupaus tulevasta, lyyra tulee siihen vasta myöheemin.
Koska ylioppilaslakit ovat aina vähän ongelmallisia säilyttää, tein lakille sitten myös "säilytystelineen".
Hökötys on tehty pahvista ja verhoiltu samalla huivinpalalla, jota käytin Kesämekkotyön säilytyslokeroon. Hengarin vääntelin rautalangasta.

Käsityökerhon syksyn ensimmäisessä kokoontumisessa kerroin, että perheeseemme osui tälle vuodelle aika monet juhlat. Tästä sain sitten lisätehtävän nimeltä Juhlavuosi.

Olen tehnyt senkin. Minusta Kesämekkotyö ja Lupaus tulevasta muodostavat yhdessä työn nimeltä Juhlavuosi:

tiistai 11. marraskuuta 2014

Milanon moottoripyörämessut



Takana on reissu Milanoon Eicma 2015 -moottoripyörämessuille, jotka olivat ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka.

Messut olivat avoinna ensin kaksi päivää toimittajille ja kauppiaille, sitten neljä päivää kaikelle kansalle. Me menimme ensimmäistä päivää messuille torstaina, ensimmäisenä kaikille avoimena messupäivänä. Menimme messualueelle Fiera Milanoon metrolla. Metroon on syytä ostaa kalliimpi, 2,50 euron lippu, koska sinne ei riitä keskustavyöhykkeen 1,50 euron lippu. Ja kyllä, tuo panostus kalliimpaan lippuun kannattaa satsata, sillä lipuntarkastajat olivat pääteasemalla vastassa molempina messupäivinämme.

Messuille pääsee myös suoraan lentokentiltä busseilla, samoin kuin takaisin messualueelta lentokentille.

Metropysäkki on messualueella, joten ei tarvitse muuta kuin kaivautua ulos metrotunnelien uumenista ja kävellä käytäviä ja portaita pitkin messualueelle.
Olimme paikalla puolisen tuntia ennen messujen avaamista, mutta lipunmyynti oli jo käynnissä. Lipunmyyntipisteitä on useita useissa eri paikoissa, joten valtavaa jonoa ei päässyt muodostumaan. Normaali aikuisen sisäänpääsylippu maksoi 18 euroa.

Pääsimme sisälle yhteen kuudesta messuhalleista (joista aina yksi on sellainen ainakin pari kertaa Ouluhallin kokoinen) heti kello kymmenen ilman suurempia ihmisryntäystä.
Torstain messupäivä oli suhteellisen rauhallinen aamusta, väkeä alkoi tulla enemmän iltapäivästä. Suurin kuhina oli isojen valmistajien osastoilla, joilla esiteltiin ensi vuoden uutuuksia. Niillä, kuten myös pienempien merkkien osastoilla vähäpukeiset tyttöset vääntelehtivät mopojen päällä, hymyilivät kiltisti kuvaajille ja poseerasivat messuvieraiden kanssa. En nyt paneudu siihen, miten nämä tyttöset liittyvät moottoripyöriin, minusta oli oikein mukava valokuvata heitä ja heitä kuvaavia ihmisiä ( =näpsiä epätarkkoja kuvia kännykkäkameralla).  
Moottoripyörien lisäksi messuilla oli hirveä määrä osastoja, joissa kaupiteltiin moottoripyörien osia. Niitäkin oli oikein mukava katsella, vaikka en suinkaan läheskään aina tiennyt, mihin noita kaikkia vipuja ja vipstaakeleita tarvitaan. Toki minulla oli mukanani asiantunteva seuralainen, joka varmasti kertoi jos vähänkään halusin tietää jostakin mutterista (minulle saa selittää vaikka kerran viikossa kaksitahtimoottorin huuhtelun periaatteet, nämä asiat eivät nyt vain tartu mieleeni).
Kypäriä ja ajovarusteita messuilla oli toki myös. Aika usealla osastolla myös polkupyöriä. Osalla osastoista oli tavaraa myytävänä, osalla niitä vain esiteltiin. Minä vähän katselin sieltä ajofarkkuja Vespailujani varten, mutta sitten en kuitenkaan jaksanut ruveta niitä sovittelemaan ahtaissa ja kuumissa (siellä oli tosi lämmintä) tiloissa.
Ruoka- ja juomapisteitä, samoin kuin vessoja löytyi kiitettävästi jokaisesta messuhallista. Toimintaa oli myös ulkona.

Ensimmäisenä messupäivänämme samoilimme joten kuten läpi kaikki kuusi hallia. Neljä halleista paremmin, kaksi vähän sieltä täältä hortoillen.

Toisen messupäivän vietimme sunnuntaina, messujen viimeisenä aukiolopäivänä. Koska menimme messualueelta suoraan lentokentälle, jätimme matkatavarat säilytykseen metroasemalle. Huomasimme myöhemmin, että myös itse messualueella on matkatavarasäilytyspisteitä.

Sunnuntaina väkeä oli liikkeellä tosi paljon. Koska olimme jo nähneet monet messuosastoista, kiersimme pahimmat ruuhkasumput kauempaa ja kuljeskelimme rauhallisempia seutuja. Sunnuntaina messuvieraina oli paljon myös naisia, kun torstaina meitä ei ollut juuri ollenkaan.
Messuosastoilla oli jaossa esitteitä ja tarroja sekä muovikasseja. Silloin tällöin (etenkin torstaina) messutiskeille aseteltiin tarjolle muutakin mainostavaraa ja suuhunpantavaa. Minä yritin pitää järjen käsissäni ja kerätä kannettavakseni mahdollisimman vähän tavaraa. Mutta vaikeaahan sitä on ilmaisesta krääsästä kieltäytyä, joten messusaaliini koostuu rengasliikkeen t-paidasta, skootterivalmistajan pussukasta, pyöränosia myyvän liikkeen avainnauhasta ja muutamasta kynästä. Ja totta kai otin mukaani myös uuden Vespa-kuvaston.

Messupäivien lisäksi vietimme kolme päivää Milanoa katsellen, mutta ehdottomasti mielenkiintoisimmaksi paikaksi listaan nuo messut.
(Aihe meni aika kauas käsitöistä, mutta koska ennen messureissuamme löysin aiheesta kovin vähän suomenkielisiä kirjoituksia, halusin jakaa kokemukseni täällä.)

torstai 23. lokakuuta 2014

Kesämekko

Tässäpä Kesämekko-työni. Ohjeistuksessa oleellisinta lienee ollut harmonia. Minulla homman lähtökohta oli se, että pienin perheenjäsenemme tarvitsee juhlamekon. Tämä 20-senttinen kaveri on elänyt perheemme arkea lähemmäs 18 vuotta. Hänen lempivärinsä on punainen, joten siitä väristä oli lähdettävä liikkeelle.

Ensin piirtelin kaavat. Sitten leikkasin ja ompelin alusmekon äitini ompelemasta, minua ja kahta siskoani palvelleesta alushameesta.  

Helmapitsi oli vanhassa alushameessa valmiina. Kaula-aukon ympärille ompelin vähän helmiä.

  '
 Sitten taiteilin tyllistä päällyshameen.

'
 Mekko edestä ja mekko takaa:
 

Ja koska juhlia on kuitenkin aika harvoin, tarvitsi juhla(kesä)mekko säilytyspaikan. 

'
Vuorasin pahvisen lahjalaatikon kahdella sileän sametin tyyppistä kangasta olevalla huivilla. Toiseen huiviin olin aiemmin ommellut harjoitusmielessä helmiä koristeeksi. Hengarin vääntelin rautalangasta.


:
Laatkon takana on rautalankalenkki, josta sen voi ripustaa seinälle Huivin päässä olleet hapsut roikkuvat alas laatikon yli, mutta eivät näy kuvassa ihan kokonaan.

Puvun korkeus on 16 senttiä ja laatikon mitat 24 x 22 x 4,5 cm.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Kaavoja


Kesämekkotyötä varten piti piirtää kaavoja. Pieniä kaavoja.