Ruma kauniiksi?

Tiedättehän vaatteita, esineitä, huonekaluja tai muuta vastaavia, jotka ovat NIIN rumia, että ne ovatkin jo sieviä? Eikö samalla logiikalla vaikkapa ruma käsityö voi muuttua sieväksi?

Asian pohtiminen tuli ajankohtaiseksi sukankutomisessa. Olin mielestäni ensin kutonut sievää sukkaa sievänvärisistä langoista, mutta sitten jatkoin sitä rumanvärisellä langalla. Purkamisesta en tykkää, joten päätin testata.

Kuvassa taannoin kesken jäänyt (siis tekeillä oleva) ompelus, josta en siitäkään tiedä, tuleeko siitä ruma vai kaunis.

Pipo sormensuojuksesta

No niin, nyt on Saulilla pipo. Se syntyi näppärästi tarpeettomaksi jääneestä sormensuojuksesta.

Siis mitä? Eikö teillä ole tarpeettomaksi jääneitä sormensuojuksia?

Meillä oli täällä jokin aikaa sitten potilas, jolla oli sormessa lasta. Ensialkuun lastan reuna meinasi tökätä joka paikkaan, joten minä kudoin sormelle suojuksen. Muutaman kerran näin sitä pidettävänkin, mutta sitten se monumentoitui olohuoneen pöydälle. Siinä se sormisuojus sitten pyöriskeli samaan aikaan, kun minä mietiskelin, että milloin saisin aikaiseksi kutoa Saulille päähineen. Sitten minä keksin, että tässähän tämä pipo on. Onhan se kieltämättä aika muhkea, mutta on niitä muhkeitakin pipoja.

Ei täällä pääse otsasuoni pullistumaan, vaikka siltä näyttääkin:

Vai olisiko tuo otsapatti sittenkin tullut siitä, että on ollut pipo liian kireällä?

Tästäpä loistava aasinsilta seuraavaan käsityökerhon kokoontumiseen. Siellä ymmärtääkseni jatketaan noiden omien naamakuvien työstämistä facebookiksi. Minä olen omaa työtäni vähän edistänyt, mutta ei se vielä ihan valmis ole. Seuraava Raahe-kokoontuminen on siis ensi lauantaina. Minä en tule tällä kertaa paikalle yhteensattumien takia.

Sain ystävälliseltä blogini lukijalta silkkistä postia:

Siinä siis tarpeita hienon naisen pontsooni. Paljon kiitoksia!

Viime viikon kysymyksen tulos oli 15-11. Hiihdolla 15 kannattajaa ja luistelulla 11. Tällä kertaa kysymys kuuluu: "Tietokone vai televisio?".

Rauhallista

 

Maanantaina puolenpäivän jälkeen aurinkoisessa Hailuodon Marjaniemessä: Jäällä ei näy yhtään ihmistä, tuulimyllyn juurella on pari henkilöä ottamassa valokuvia.

Tiistaina puoliltapäivin aurinkoisella Oulunsalon Kisakankaalla: Hiihtolatujen parkkipaikalla ei ole ainuttakaan autoa.

Keskiviikkona kymmenen jälkeen aurinkoisessa Kemin lumilinnassa (kuvat): Poika saa laskea yksin liukumäkeä.

Torstaina ennen puoltapäivää: Menen katsomaan, onko yliopiston eläinmuseossa mitään elävää.

Kaulaan kieputettava

Muistatteko pitsi-/reikäneuletekeleeni? Se on valmis!

 

Siitä tuli tuollainen kolme kertaa kaulan ympäri kieputettava rinkula. Joskohan puikoille päätyisi vielä toinenkin, vähän vaativampi pitsineuleprojekti.

Viime viikolla kysyimme pojan kanssa sivupalkkikysymyksessä, että tykkäättekö enemmän portaista vai hissistä. Portaat veivät voiton äänin 18-8. Nyt uusi kysymys: "Hiihto vai luistelu?".

Hyvää hiihto-/luistelu-/talvilomaa sitä viettäville!

Yhden naisen kiihdytyskisa

Yhden naisen kiihdytyskisa käytiin kuulemma täällä äsken. Kaikki alkoi siitä, kun ompelukoneen päälle oli kerääntynyt jo neljät housut. Housuja oli sekä kavennettavaksi, lyhennettäväksi että korjattavaksi. Muut osiot sujuivat ihan hyvin, mutta sitä lyhentämistä minä kovasti ihmettelen.

Leikkasin kahdesta housunlahkeesta pois samanmittaisen pätkän. Sitten käänsin molempaa lahjetta samanverran ja ompelin kiinni. Käsittääkseni ja useiden aikaisempien lahkeiden kokemuksella tässä menetelmässä lopputuloksena pitäisi olla kaksi samanpituista lahjetta. Mutta eipä ollut. Ei niissä nyt ihan tuuman heittoa ollut, muta ei nyt puhuta mistään milleistäkään.

Väittäisin, jos kehtaisin, että housun lahkeet olivat alunperin eri mittaiset.

Onneksi tilanne oli korjattavissa.

Astioita nukkekotiin

Käsityöpisteeni raivauksen yhteydessä löytyi puoli pakettia savea (tai mitä muotoltavaa massaa se nyt mahtoi ollakaan), joka oli ihme ja kyllä vielä toimintakuntoista. Pistettiin saviköntti pojan kanssa puoliksi. Minä muotoilin siitä astioita vallattuun taloon.

Poika muotoili kaikkea hienoa:

 Tytön hiukset ja jalkaterä irtosivat kuivuessa, mutta liimaamme ne kiinni.

Hiihtää ladulla

Semmoinenkin ihme on nyt nähty, että olen pakannut sukseni autoon ja ajanut autolla ladun äärelle. Minä kun olen ollut sitä mieltä, että jos hiihtämään lähtee, niin kyllä sitä on lähdettävä suoraan suksilla takapihalta. Umpihankihiihdoksihan se on monesti mennyt, joten ei sitä ihan joka vuosi ole viitsinyt edes harrastaa. Nyt täytyy myöntää, että on noilla oikeilla laduillakin hyvät puolensa. Molempia suksimismuotoja yhdistää se, että kun viimein saa kangettua itsensä hiihtämään, niin ihmettelee, miksei ole käynyt aikaisemmin hiihtämässä. Kuva on takavuosien kantohankikeleiltä.

 

Viikon kysymys on: "Portaat vai hissi?". Mennäviikolla kysyimme: "Shakki vai Afrikan tähti?". Afrikan tähti voitti selkeästi 28-3.