perjantai 20. maaliskuuta 2009

Aurinkoista

Kun joulun alla tein Pistoja ja pintoja -käsityöpiirissäni työtä nimeltä Joulumuisto, oli valo ja aurinko vielä kaukainen haave. Mutta nyt se on täällä, ihana valo, ihana aurinko, ihana kevät!

Kirjoin valon odotukseni myös tuohon jouluiseen työhöni. Muistan jo lapsuudesta, kuinka aina jouluna laskettiin montako minuuttia päivä on jo jatkunut.

Tämä Joulumuisto-työ on kankainen kirja, josta tässä muutama sivu.

Kannen lumihiutaleet on tehty muovikassista! Leikkasin muovikassista lumihiutaleen samaan tapaan kuin silkkipaperista ja silitin kankaaseen kiinni. Olin oivalluksestani niin riemuissani, että hyppelin pitkin taloa.

Sisäsivuilla on sitten niitä joulumuistoja, kuten iso suklaalevy. En muista, kuinka vanha olin, kun tullessani joulusaunasta tonttu oli tuonut minulle valtavan suuren (silloisessa mittakaavassa) suklaalevyn.

Sisäsivulla on myös äitin tekemä täytekakku, jollaisen veimme joka jouluaatto naapuriin. Ja mummun tekemät coctail-tikut, joita söimme joulupäivänä mummun mökissä.

Tällaisia vähän jouluisia, mutta aurinkoisia tunnelmia tänään kevätpäiväntasauspäivänä.

2 kommenttia:

  1. Tuo kirja on aivan ihana!

    Muistatko, kuinka aina jännitti, ettei vaan kaaduta sen täytekakun kanssa, kun kapeaa polkua pitkin naapuriin sitä vietiin.

    Ja mummu teki joulupäivänä niitä coctail-tikkuja vielä yli 90-kymppisenäkin ja muutenkin laittoi pöydän aina koreaksi omassa mökissään.

    VastaaPoista