tiistai 23. kesäkuuta 2009

Piilosilmukasta pylvääseen


Juhannuspäivä oli aivan sopiva vietettäväksi sisällä virkkuuoppaiden ja lankakerien parissa. Tai aloittelin paremminkin tuollaisella pakettinarutyyppisellä langalla. Ihan vaan siksi, että purkaminen on minusta niin rasittavaa ja ajattelin, että voisin hyödyntää nuo pakettinaruvirkkuut jossain.

Virkkuuharjoitelmat päätyivät kesämökin ulkohuussin seinälle. Siellä voin ihastella kuinka opin (tai päivitellä kuinka en sittenkään oppinut) virkkaamaan. Virkkuusöheröiden päälle asettelin ruosteisia "mitälie-esineitä". Tai tuossa toisessa on kylläkin haarukka, jonka löysin kerran pottumaata kääntäessäni. Siis niin kuin arkeologinen löytö.

Nyt minulla on tekeillä kaulahuivi. Onneksi ilmat ainakin toistaiseksi lämpenivät, niin ei ole kiire virkata sitä valmiiksi tälle kesälle.

Voi se olla, että minä vielä opin virkkaamaan.

4 kommenttia:

  1. Joopa, joo! Etta et ossaa virkata. Joopa, joo. Etta oikein arkeolokista taitetta. Osasin kylla oottaa jottain erilaista. Ei sulta luovuus lop.

    VastaaPoista
  2. No voi hyvä ihime sentään, eipä oo loma menny hukkaan ku oot nuin komiat vanahojen tavarojen alustat virkannu.

    VastaaPoista
  3. Kyllä sitä virkkaamaan oppii! Minnuukaan kukaan osannut opettaa kun väärällä kädellä teen ja silti opin. niin ja kyllä kesälle kannattaa jotain kaulan lämmikettä virkata, ainkain lämpimän kelin takaamiseksi.

    VastaaPoista
  4. No ei hassumpaa alkajaisiksi. Taidetta vessoihin. Jokohan huussitaidenayttelyt on keksitty? Ajattele, voisit olla uranuurtaja.

    VastaaPoista