torstai 18. kesäkuuta 2009

Uus virkkuukoukku


Ostin uuen virkkuukoukun. Oishan niitä tietysti ollut entisiäkin. Mutta kun olivat puoleen hintaan, niin pitihän se ostaa.

Eihän siinä vielä mittään, jos ostaa uuen virkkuukoukun. Mutta kun minä en ossaa virkata. Oonhan minä siis nuorempana osannu. Alakoululaisena virkkasin niitä pieniä lappusia ja tein niistä jonkun liivintapasenkin. Sen jäläkeen taijot on ruostunu, enkä saa ennään aikaseksi muuta ku ketjusilimukoita.

Tännäänpä lainasin kirijastosta pari virkkausopasta. Niisä opastettaan silimukat ihan kuvien kans aivan ketjusilimukoista lähtien.

Saattaa olla, että virkkaan uuven kaulahuivin, että tarkenee tuola Suomen suvesa vaikkapa kerätä seittämän kukkaa. Eikö se oo joku juhannustaika, että pittää kerätä seittämän yrttiä ja nukkua ne tyynyn alla. Pitikö siinä välisä vielä juosta alasti pellolla, vai mitenhän se meni.

Saattaappa olla myös niin, etten virkkaakkaan. Joka tappauksesa, oikein hyvvää juhannusta!

4 kommenttia:

  1. Miten muka et ossaa virkata, ihimettelen?

    Äskön syötiin huvimajassa ja mulla oli yksi liissitakki päällä, yksi lantiolle sidottuna, villasukat jalassa, mutta en oikeasti saattanut enää välihousuja laittaa, kun on sentään kesä.

    VastaaPoista
  2. Minakaan en oikein jaksa uskoa, ettet ossaa virkata! Kirmase vaan ruispellossa alasti ja sitten paa tyynyyn, jonka alle oot latonu sen seittaman sorttista yrttia. Mutta ylkahan sulla jo on, joten jos naat jonkun komian ilmestyksen, varraa se mulle. Jookos! Mahollisimman vahasatteista - ja hyttysista mittumaaria.

    VastaaPoista
  3. Oliko tuo virkkausjuttu joku juhannusnarraus?

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille. Juhannuspäivän vietin virkkuoppaiden ja lankasöheröiden keskellä. Ehkä saan tässä joku päivä jotain näytille asti. Ei siis mikään juhannusnarraus.

    VastaaPoista