keskiviikko 12. elokuuta 2009

Pitsikiveni

Sain jo heinäkuun alkupäivinä Titityyn Lissulta pitsikivihaasteen. Ja otin haasteen tietenkin vastaan. Heinäkuun lopussa Lissu vauhditti minua tuomalla tuliaisina pieniä pitsejä. Ajattelin yhdistää niitä kokoelmistani löytyviin merivedessä kivien kanssa hioutuneisiin lasinpalasiin (eikö ne lasketa kiviksi?)

Näistä aineksista oli suunnitelmissa tehdä koruja. Asia ei oikein edennyt ja suunnitelma toisensa jälkeen kariutui. Olisin muun muassa halunnut lasinpalasiin pieniä reikiä.
Ei siis pitsikivi-koruja. Mutta jos haluatte nähdä hienoja pitsikivi-koruja, niin kurkatkaa vaikka Satunkaa-blogin Satun aikaansaannoksia.

Mutta periksi ei anneta. Luvattu mikä luvattu. Omat pitsinvirkkuutaitoni ovat vielä isoäidinneliö-tasolla. Eli minähän tarvitsisin mukulakivikatu-kiven. Siis noppakiven. Osoittautui hieman vaikeaksi saada käsiinsä noppakivi laillisin keinoin. Viime sunnuntaina sitten päätin, että kyllä se nyt yksi noppakivi on löydyttävä. Sen hankkimiseen oli tehtävä retki niin kävellen, pyöräillen kuin autollenkin. Lopulta sen saamiseen tarvittiin myös kuski, että auto voitaisiin pysäköidä hetkeksi hieman vaaralliseen paikkaan autotien laitaan. Ja hah, aivan tarpeettoman näköinen noppakivi oli hallussani.

Olisin halunnut sellaisen pienemmän noppakiven, mutta olosuhteiden pakosta oli tyydyttävä tähän isompaan, 10x13-malliin.

Ilmeisesti kotona on jo aika lailla totuttu, että tarvitsen millon minkäkinlaista rojua. Vasta siinä vaiheessa, kun tuijotin silmät kiiluen keittiön pöydällä lepäävää kiveä, mieheni kysyi, että mihin minä sitä tarvitsen.
"No siitähän tulee pitsillä päällystetty ovenpönkkä. Aina on ovia, jota pitää pönkätä auki. Siis hyvin tarpeellinen juttu."

Tänään se valmistui. Kivi ei ollut joka sivulta neliö, joten siihen on käytetty isoäidinneliöitä ja isoäidinsuorakaiteita.

Lanka loppui kesken. Se oli ostettu pari vuotta sitten Heinolan torilta tai Oulun messuilta. Täytyi jatkaa siis toisella. Jatkoin paperinarulla. Kun kivi oli valmis älysin, että paperinaru päästää väriä, eikä tykkää märästä. Tämä on siis sisätiloihin tarkoitettu pitsikivi-ovenpönkkä.

Tarvittaessa tätä voi käyttää myös käsipainona.

Tytär on jo ilmoittanut, että tuo ei ole pitsiä. Pitsi on kuulemma "pienempää" ja valkoista.

Mutta jos tämän ei-pitsikiveni päälle laittaa noita pieniä valkoisia pitsejä, niin sittenhän tämä ainakin on pitsikivi.

Työkaverini huomasi tänään, että hän ei ole Puro-ihminen, vaan hän on Noro-ihminen. Minusta tuntuu, että minä en ole pitsi-ihminen.

12 kommenttia:

  1. Unohtui kiittää edellisen postauksen kommenteista ja kannustuksesta. KIIITOS, on aina mukavaa saada palautetta.

    VastaaPoista
  2. Mitäs se mies sanoi nähtyään valmiin tuotoksen?

    VastaaPoista
  3. No onpa hauska keksintö, kerta kaikkiaan! Hieno on! Erityisesti ihastelen sinnikkyyttäsi hankkia juuri sellainen kivi minkä halusit! Ja tyttärelle terveisiä, kyllä on pitsiä, vaikkei valkoista ja pientä olisikaan! Isoäidinsuorakaitaleet kuulostivat myös hauskoilta! Hyvä sinä!!!

    VastaaPoista
  4. (Toinen yritys kommentoida.) JEEESSS! On suomalaisessa naisessa sisua. Hieni PITSIkivi ja Erittäin Tarpeellinen Isoäidin Suorakaiteineen päivineen. Eipä kukaan olekaan ennen semmoista keksinyt. Hyväksytään ehdottomasti.

    VastaaPoista
  5. Sufferiina kirjoitti...
    Joka päivä ja joka hetki, opimme jotain itsestämme ja toisistamme :)eipä ole ennen tullut vastaan isoäidinsuorakulmiota eikä noin hienoa oven pönkkää!

    VastaaPoista
  6. Outi: Mies on jo heittänyt arvelunsa,että pian minä haluan betoniporsaan.

    Satu: Kiitos, kiitos, kiitos.

    Lissu: Kyllähän tällaisten tärkeiden asioiden puolesta pitää taistella! Kiitos hyväksynnästä.

    Sufferiina: Siitä vain pönkkää tekemään. Pääset lankakauppaan ostaan pönkkälankoja. :-)

    satu.p: Määhän voisin vaikka joskus lainata tuota sulle!

    VastaaPoista
  7. Komia on.
    Samaa haastetta olen pyöritellyt mielessä ja itseasiassa samoilla ajatusteillä olen ollut kuin sinä. Mutta pyöritteln vielä, täällä Suomessa ei ajatus juokse samaan tahtiin kuin tulla toisaalla.

    VastaaPoista
  8. Kiva idis, en ole ennen kuulutkaan pitsikivestä!

    VastaaPoista
  9. Ehkäpä tämä pitsikivi kuvastaa sitä kauneutta joka kuitenkin kätkee allensa graniitin kovuuden. Kaiken lisäksi hyvinkin monikäyttöistä kun valitsee vain pitsissä käytettävän langan materiaalin käyttötarkoituksen mukaan. Tästähän kehittelisi ihan mitä vaan ... juu nou.

    VastaaPoista
  10. Hei, tosi hieno pönkkä! Aion törkeästi varastaa :-) idean ja tehdä mökille tuollaisen. Kuistin ovi renkkuu ärsytävästi tuulessa.

    VastaaPoista
  11. Pikkujutut: Kiitos :-) Kyllä se sinunkin pisikivesi sieltä vielä syntyy. Mielenkiinnolla odottelen.

    Elsa: Kiitos, enpäs ollut minkään kuullut vielä jokin aika sitten. Aina oppii uutta...

    Anonyymi: Niin, voishan sitä tehä sellaisen pitsikivipönkkä-malliston.;-)

    Linnea: Kiitos, Ihan on vapaasi käytettävissä!

    KIITOS kommenteista!

    VastaaPoista