perjantai 25. syyskuuta 2009

Haasteita riittää

Ystävätär oli lukenut blogistani, etten ole kukka- tai pitsi-ihminen. Niinpä hän antoi minulle haasteellisen tehtävän. "Tee tästä jotain", hän sanoi.

Pitsipaita... Hmm... No kyllä tämä johonkin päätyy. Ihan varmasti...

Sitten hän toi minulle pari paketillista pitkulahelmiä, kun oli halavalla saanut. Siis huomatkaa hinta, 5 senttiä. Siis voiko viidellä sentillä saada jotain?

Meillä on tapana tämän samaisen ystävättären kanssa tapailla kirpparikäynnin merkeissä. Pari mukavaa löytöä tarttui mukaan:

Helminauhaa. Pitkästi ja paljon. Taidan käyttää tuon jonkun työn kehystämiseen. Luulen niin.

Söpö pieni haitari. Hinta 8 euroa. Toisaalla Italian suunnalla opetellaan oikein soittamaan haitaria. Minä en tällä musikaalisuudellani edes kuvittele moista. Ostin sen siis ihan ja pelkästään sen kauneuden takia. Mutta löytyi sille kotoa soittajakin:

Jaa, että mitäkö käsityörintamalle kuuluu? Olenko taaskaan tehnyt muuta, kuin ostellut lisää käsityötarvikkeita? Negatiivisesti ajateltuna ei kuulu yhtään mitään. Positiivisesti ajateltuna kuuluu ihan hyvää: vantus on jatkunut muutaman rivin, siirsin käsityökerhossa kuvia kankaalle, olen kirjonut koneella kankaalle sitruunan ja olen EHKÄ saanut idean SEN jakun (siis sen jakun, josta ei edelleenkään puhuta) tuunauksen jatkamiseen.

Näihin säveliin päätän raportoinnin tänään. Mukavaa viikonloppua!

7 kommenttia:

  1. Lupaavan kuuloisia säveliä, valoa näkyvissä! :) Onnellista viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Raskiiko tuota ihanaa pitsipaitaa tuunata ollenkaan? Hyviä löytöjä. Ja että haitarikin sitten.

    VastaaPoista
  3. Hyvä, hyvä! sanoo yhden haitarinsoittajan äiti.

    VastaaPoista
  4. Ei kuulu tännekkään mitään. Matalapaine jatkuu. Työt edistyvät nihkeästi. Ei edes tuon vertaa, kuin sinun vanttuusi. Upeita löytöjä. Odotan mielenkiinnolla, mitä tuosta pitsipaidasta kehittelet. :)

    VastaaPoista
  5. No johan jottain! Ensi blogitapaamisella varmaan soitat hanuria pitsikukka hiuksissasi. Odotan oikein innolla.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista!

    Satu: Joo, pieneen piristymiseen tarvittiin hyvää seuraa, kirpparilöytöjä ja itsensä niskasta kiinni ottamista. Kiitos samoin, smukavaa viikonloppua!

    satu.p: Tuo paita on lasten paita, joten onneksi ei sentään sitä tarvi miettiä, että raskiiko leikkoa palasiksi!

    Linnea: Lähtee siitä ainakin iso ääni ;-)

    Outi: Matalapainetta tuntuu nyt olevan laajasti ilmassa. Mutta ehkä tässä pikkuhiljaa taas jotakin syntyykin.

    Lissu: Hah, tuolle piti nauraa ihan ääneen. Mutta niin monta kummallista asiaa tässä on jo nähty, että mistä sitä tietää, vaikka pitsikukka hiuksiini eksyisi. Mutta sen verran epämusikaalinen olen, etät hanuria en valitettavasti tule soittamaan.

    VastaaPoista
  7. Ei voi olla totta! Siis etta loysit tuon soittimen tuohon hintaan. Olen Erittain Kateellinen.

    Kasitoiden viehatys on myos siina hitaudessa, milla ne valmistuu: silmukka tanaan ja pisto huomenna. Tama ei siis pade Soileen tai Satu.peehen, vaan meihin muihin ihan Tavallisiin Kasillatekijoihin. Ota rennosti ja nauti jokaisesta askeleesta.

    VastaaPoista