sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Löytöjen löytö

Tämänkertainen postaukseni sisältää kohtauksia, joita ei suositella herkille lukijoille.

Syyslomaviikon päätteeksi kävimme pitkän viikonlopun verran kesäpaikassamme. Hämeen rehevistä puutarhoista ja salaperäisistä keijumetsistä löytyi paitsi herkullisen makeita omenoita, myös jotain muuta:

Nuken jalka pilkisti maasta vanhan koivun juurella paikassa, jota on pidetty entisvanhaan "kotikaatopaikkana". Ajattelin, että muun romun sekaan on heitetty rikkinäinen nukke. Onneksi en kuitenkaan ruvennut kiskomaan sitä jalasta, vaan hain avukseni lapion...

...sillä nukke oli toista silmää lukuunottamatta täysin ehjä. Tukkakin päässä.

Nukke on noin 30 senttiä pitkä. Ikää sillä on ainakin muutamia kymmeniä vuosia. Jätin nuken nyt lepäämään ja toipumaan ympäristönmuutoksesta ja palaan sen putsaus- ja vaatetuspuuhiin ensi kesänä.

Nukkelöytö herätti monenlaisia kysymyksiä ja ihmettelyjä. Löytö oli jotenkin hyvin traaginenkin. Mutta selvästi nukke halusi tulla löydetyksi, kun oli työntänyt jalkansa esiin maan uumenista.

5 kommenttia:

  1. jotenkin karmea tollainen maasta sojottava koipi, vaikkakin vaan nuken. kenenköhän nukke se on ollut?

    VastaaPoista
  2. Oh ja uh. Hyvä että tuli löydetyksi!

    VastaaPoista
  3. Kieltämättä jotenkin traaginen ja hitusen kammotavakin tarina...mitähän se kertois jos se osais puhua?

    t.sufferiina

    VastaaPoista
  4. Kunhan se nyt hieman toipuu (siis nukke), henkiinherààminen on varmoissa kàsissà (sinun). Odotan taas mielenkiinnolla.

    VastaaPoista
  5. Soile: Juu, kyllä se jotenkin kammottava oli tuo koipi. Mutta ei ole oikein tietoa nuken omistajasta.

    Teija: Niinpä.

    Sufferiina: Olisipa mielenkiintoista kuulla sen tarina.

    Lissu: Kiitos, minäkin odotan mielenkiinnolla...

    VastaaPoista