tiistai 24. maaliskuuta 2009

Kehitys-sarja valmiina

Ensin oli aikan paljon tarpeetonta tavaraa.

Sitten tuli idea.

Jospa ompelisi värikyniä kankaalle. Farkkukankaalle.

Näytti ihan kivalta. Jospa ompelisi muitakin värejä ja kyniä kankaalle. Farkkukankaalle.

Selvää kehitystä. Jospa ompelisi vielä lisää värejä ja kyniä kankaalle. Farkkukankaalle.
Oho. Siitähän tuli koko sarja.

Ideoita pukkaa sarjan jatkamiseenkin, mutta jätän toteuttamisen siihen vaiheeseen kun olen vähän kehittynyt lisää...

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Aurinkoista

Kun joulun alla tein Pistoja ja pintoja -käsityöpiirissäni työtä nimeltä Joulumuisto, oli valo ja aurinko vielä kaukainen haave. Mutta nyt se on täällä, ihana valo, ihana aurinko, ihana kevät!

Kirjoin valon odotukseni myös tuohon jouluiseen työhöni. Muistan jo lapsuudesta, kuinka aina jouluna laskettiin montako minuuttia päivä on jo jatkunut.

Tämä Joulumuisto-työ on kankainen kirja, josta tässä muutama sivu.

Kannen lumihiutaleet on tehty muovikassista! Leikkasin muovikassista lumihiutaleen samaan tapaan kuin silkkipaperista ja silitin kankaaseen kiinni. Olin oivalluksestani niin riemuissani, että hyppelin pitkin taloa.

Sisäsivuilla on sitten niitä joulumuistoja, kuten iso suklaalevy. En muista, kuinka vanha olin, kun tullessani joulusaunasta tonttu oli tuonut minulle valtavan suuren (silloisessa mittakaavassa) suklaalevyn.

Sisäsivulla on myös äitin tekemä täytekakku, jollaisen veimme joka jouluaatto naapuriin. Ja mummun tekemät coctail-tikut, joita söimme joulupäivänä mummun mökissä.

Tällaisia vähän jouluisia, mutta aurinkoisia tunnelmia tänään kevätpäiväntasauspäivänä.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Sopivan pientä

Ystävä tässä kerran kysyi, että mikä on nukkekotieni mittasuhde. Yleisin nukkekotien mittasuhde lienee 1:12. Minä en ole niin tarkka mittasuhteitten kanssa. Jos joku esine näyttää tarpeeksi pieneltä nukkekotiin, niin sitten se on sopiva.

Tässä esimerkiksi Siirin aterimet. Ihan sopivat. Jos eivät ole sopivat pääruokaan, niin sitten johonkin pikkuruokaan tai pikkuvieraille.

Vaikka en ennen nukkekotiharrastustani älynnyt ostella nukkekotitavararoita matkoilta, ostelin toisinaan miniatyyritavaroita.

Tämän pienen oluttuopin (ihan vain muovinen matkamuistorihkama) ostin Hofbrauhausista Münchenistä vuosia sitten. Tästä tuopista on hörpiskelty olutta kyseisessä paikassa. Otettiin vieruskavereiden kanssa oikein sellaiset suomalais-saksalais-itäsaksalaiset -ystävyysmaljat.

Nyt ei näy kuvissa kynnet, niin ei pääse kukaan huomauttelemaan likaisista kynnenalusista.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Tänään syntyi pikkusisko

Tänään syntyi koneella kirjoen uusi ilme blogilleni. Aika hempeähän tuosta tekstistä tuli, mutta eipä ole ainakaan ämmämustaa. Vielä kun saisi tuon kehyksen tuosta ympäriltä pois, niin hyvä olisi.

Tuota tekstin alla olevaa korstekoukeroa pyrin käyttämään kaikissa konekirjontatöissäni. Ei se aivan kaikkin töihin istu, mutta yleensä sitä voi jonnekin pätkän ujuttaa ikään kuin signeeraukseksi. Kehittelin koukeron taannoin, kun piti miettiä millaisella kuviolla kirjoisin takkiani. Takkiin tein tuon koukeron neulahuovuttamalla hahtuvalankaa.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Helppo kassi

Ystäväni kyselee, että löytyisikö minulta laukunkaavaa. No eihän sitä löydy, kun ei tällä kärsivällisyydellä ehdi mitään kaavoja etsiä.

Kun tulee kassin tarve, niin ei muuta, kuin katse vaatekaapille. Tässä tapauksessa kassi on tehty farkkutopista. Tämä on siis niin kuin farkkukankainen muovikassi.

Takana kassissa on vähän vähemmän koristelua.

Koristelussa on käytetty aurinkovärjättyjä kankaita, vapaata konekirjontaa ja ompelukoneen koristeompeluita. Ja kas, tässäkin työssä on oma valokuvani.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Olkoon sitten patalappu

Syksyllä ensimmäisessä Pistoja ja pintoja -käsityöpiirissä tehtiin työ nimeltä Kesämuisto. Minulla ei sattunut olemaan mukana muuta, kuin (yllätys yllätys) farkkukangasta ja punainen housunlahje. Sateinen ja kylmähköhän se oli kesä, mutta en yhtään tiedä mikä tässä työssä siitä muistuttaisi. Ei siis mitään viksuja ja taiteellisia selityksiä tällä kertaa.

Kun työ oli "valmis", leikattiin siitä pala pois ja vaihdettiin se jonkun toisen kanssa.

Tuo kellertävä suorakaide on siis vaihdossa saatu pala.

Tuo kangaskasariekale on pyörinyt työpöydällä syksystä saakka. Tässä viikolla sitten hoksasin, että siitähän voi tehdä vaikkapa patalapun. Eilen illalla se sitten valmistui.

Sain kokeiltua tähän niitä Tampereen-reissulta ostamiani kirjainleimasimiakin. Vaatii vielä harjoittelua, jos haluaa näkyviin pelkät kirjamet, eikä koko leimasimen päätä...
Tämmöistä tänään naistenpäivänä.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Kaamea kauluri

Piti sutasta se kauluri samantien valmiiksi. Ois pitäny uskua äitiä, joka eilen kujelman nähtyään sano, että pura pois ja tee tämän mallin mukaan uus (näytti siis sellaista hienoa kauluria).
Mutta, kun purkaminen on niin tylsää.

Tämä näyttää vähän niinkuin koiran oksennukselta, mutta on sievemmän värinen. Lanka (Noro) maksoi hirveät 12,50 euroa. Tuskin maksaisin tuosta kaulurista edes sitä hintaa, ja tekopalkka pitäisi vielä ajatella päälle. Kaameeta.
MUTTA se tässä lohduttaa, että tämä on niin lämmin ja mukavantuntuinen kaulalla, että luultavasti tulen käyttämään tätä. Ja on sitä loppujen lopuksi rumempiakin nähty.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Tuliaisia Tampereelta

Kävin lasten kanssa parin yön hupireissulla Tampereella. Siskoakin sielä treffattiin (kiitos vaan kaikesta).
Siiri (siis se uudemman nukkekotini iäkkäänpuoleinen asukas) pyysi tuomaan tuliaisia Nukkelasta.

Toin vähän olutta.

Ja sitten toin hienoja hepeneitä. En tiedä saisinko kertoa, mutta Siiri tykkää tämmösistä.

Itsellekin kertyi ostoksia, joista riittää tekemistä joksikin aikaa. Kerä Noro-lankaa (nyt se iski sitten minuunkin), josta aloin jo kutoa kauluria. Sitten löytyi ohutta vihreää paperinarua, josta ajattelin tehdä niitä pitsikukkajutskia. Aakkosleimasimet ovat olleet toivelistalla jonkin aikaa. Niillä voi painaa kangasväreillä tekstejä kankaalle. Sitten kirpparilta pari solkea, joita nyt voi tarvia joskus jossakin. Pari lukkoa käsirenkaaseen tai kaulakoruun. Ja pikkuriikkisiä enkelimuisteja, joita voi myös tarvita joskus johonkin... Ja tuolla kaiken kaman alla on kaavamuovia, jota tarvitaan vaikkapa karkkipaperipussukoiden tekemiseen. Eli eipä tässä nyt oikein ehdi enempää kirjoitella...

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Valmistui tänään

Pistoja ja pintoja -käsityöpiirini on hauska paikka. Saamme sieltä muun muassa kesätehtäviä, joita ei tietenkään ole pakko tehdä. Viime kesäksi saimme tietokoneen osia, jotka piti käyttää kesällä tehtävään työhön.
Minä sain tämän.

Tein työn jo elokuussa aika pitkälle. Siitä tuli farkkukankaalle viritelty seinävaate työnimeltä Takaisin maalle. Työ jäi puuttumaan piikkilanganpätkää, jota en erinäisistä yrityksistäni huolimatta onnistunut löytämään. Tai jos löysin, niin silloin ei ollut katkaisuvälineet mukana.

Tänään viimein sain tehtyä työn valmiiksi. Piikkilangan korvasin rautalangalla, jossa on muutama helmi. (Ilmeisesti tyttären tekemä, löytyi työpöydältäni.) Voin ehkä vaihtaa sen piikkilankaan joku päivä. Tai sitten ei.
Tässä kuitenkin työ.

Työssä on vapaata konekirjontaa, kankaalle siirretty kuva, muovinen lehmä, joulukuusenkoristeita, helmiä ja pikkuauton renkaita. Niin ja onhan siellä pätkä vanhojen rintaliivien pitsiäkin. Kehys on tehty vanhasta pyöränkumista.
Työssä on mukana myös mieheni kirjoittama runo:

Pitäkää kiinni
arkiaamuista
haluttomista heräämisistä
tahmeista silmistä

Pitäkää kiinni
kymmenvuotiaan koulukiukusta
kelpaamattomasta ruuasta
ja siitä tuskasta
kun kaikki on vain yök

Pitäkää kiinni
jäisten autonlasien rapaamisesta
pimeästä kura-aamusta
riitämättömyydestä ja kiireestä

Pitäkää tästä kaikesta kiinni
sillä arjesta on elämä tehty

Ja joskus
autereisen kesäaamun rauhasta
tyynen järven yllä

----

Minä ajattelin pitää nyt muutaman päivän kiinni arjesta ilman tietokonetta.