perjantai 29. toukokuuta 2009

Kuva kankaalle

Kuvan voi siirtää kankaalle monella eri menetelmällä. Nyt siirsin kuvan tällä.

Vastaavaa on monella valmistajalla, tuo sana akryyli-matta on ostaessa oleellisinta. En edes tiedä mihin tätä edes oikeasti käytetään. Väittävät, että homma onnistuu myös vaikka erikeeperillä. Minä kokeilin kerran erikeeperin halvalla sukulaisella, eikä onnistunut.

Ensin tulostetaan kuva LASER-tulostimella. Mustesuihkutuloste ei siis käy tähän hommaan. Ja tässä vaiheessa on hyvä huomioida, että kuva tulee peilikuvana kankaalle.

Sivele akryyli-mattaa tulosteeseen ja kankaalle, jolle haluat kuvan siirtää. Suosittelen vaaleaa kangasta.

Anna kuivua mielellään seuraavaan päivään.

Kastele kankaalla oleva tuloste. Odota hetki, että paperi kastuu kunnolla.

Sitten alat hieroa paperia sormenpäällä. Paperi lähtee ensin tuollaisena rullamaisena nöyhtänä, loput on lähes huomaamatonta paperihiutaletta. Ole varovainen, sillä myös kankaalle jäävä kuva voi vahingoittua herkästi. Sopivan tekniikan oppiin nopeasti.

Ja kun kaikki paperin nöyhtä on pois, niin siinähän se on. Kuva kankaalla. Kun se kuivuu, niin yleensä huomaa, ettei sittenkään tullut hierottua kaikkia paperia pois. Mutta ei muuta kun vettä sormenpäähän, ja taas voi jatkaa hieromista.

Sitten muutama varoittava sana. Jos kuivattaa akryyli-matalla siveltyä kangasta sanomalehden päällä, niin sanomalehti tarttuu kankaan nurjalle puolelle. Minäkin olen niin viksu, että kuivatan sen muovikassin päällä.

Niin kuin huomaatte. Eli älä kuvata kangasta muovikassin painatusten päällä, sillä nekin voivat tarttua kankaaseen... Ja näkyvät läpi kuvan puolelta...

000

Olipas ihanaa leikkiä Arja-tätiä! Lapsuudessa telkkarista tuli Arja-tädin vetämä Tenavatuokio. Joko siinä, tai sitten senaikaisessa joulukalenterissa tuli askartelu-osio. Nyt huomasin, että olen aina salaa halunnut olla Arja-täti!

Kuva, jonka tässä siirsin kankaalle päätyi kummipojan ylioppilaskorttiin. Voinen esitellä sen tässä, sillä mikäli kummipoika vierailee blogillani, niin tuskin enää tälle iltaa tai huomisaamulle täällä käy. Tai jos käy, niin sitten tulee todistettua, että tämä on TODELLA kiinnostava blogi.

Kuva on siirretty luonnonvalkoiselle lakanakankaalle. Vihreälle kankaalle on kirjoitettu ompelukoneella muutamia kummipojan lapsuudessaan lausumia suuria viisauksia. Ja sitten siinä on hänen vanhat henkselinsä, liikennemerkki ja Muumipappa. Ja kaikki siis ommeltu farkkukankaalle.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Ei ihan viimetipassa

En yleensä tykkää tehdä asioita aivan viimetipassa, koska se on turhan stressaavaa touhua. Niinpä ostin kummipojan ylioppilaslahjankin hyvissä ajoin varmaan pari kuukautta sitten. En tiedä kuuluuko kummipoikani tämän blogin lukijoihini, mutta hän ei ylläty vaikka paljastankin, että hän tulee saamaan hopeaa, niinkuin kummitädiltä perinteisesti kuuluu saada.

Juhlamekonkin ostin hyvissä ajoin, niin kuin olette saaneet lukea. Ja kerrottakoon tässä yhteydessä, että olen käynyt useassa kenkäkaupassa. Mutta yhdetkään kengät eivät ole huutaneet päästä mukaani. Juhlin siis niissä teräväkärkisissä (olen kenkäkaupoissa käydessäni todennut, etteivät ne ole mitenkään out).

Mutta kortti meinaa jäädä viime tippaan. Sain sen juuri tähän vaiheeseen.

Eli kuvat on siirretty kankaalle ja nyt pitää odottaa huomiseen niiden kuivumista. Sen jälkeen näistä aineksista olisi tarkoitus synnyttää jonkinlainen kortti. Mutta onhan tässä onneksi vielä pari iltaa aikaa.

perjantai 22. toukokuuta 2009

Lahkeet lepattaa

Eilen tuli tongittua liiteriä lapsuudenkodissa. Etsin isän vanhoja flanellisia ruutupaitoja saamaan uuden elämän jossakin ompelutekeleessäni. Liiterissä oli valtava määrä myös isosiskon ompelemia vaatteita. Pelastinkin talteen yhden mekon, jonka tuunasin itselleni sopivammaksi. Se on nyt pesukoneessa, joten ei kuvaa siitä.

Laatikoita tonkiessani ihmettelin, että miksi ei nykyään tule ommeltua vaatteita. Ompelu tyrehtyi lasten myötä, mutta nyt ne ovat jo niin isoja, että taas voisi ehtiäkin.

Yksiä farkkuja minä olen tuunannut jo monta vuotta.

Kun menin tyttären kanssa kansalaisopiston Vanhempi-lapsi -käsityöpiiriin, sudin lahkeisiin väriä ja painoin valkoisia lehtiä. Kun sitten pari vuotta myöhemmin aloitin Pistoja ja pintoja -käsityöpiirissä, harjoittelin lahkeisiin vapaata konekirjontaa. Toisinaan olen miettinyt, että miten näiden housujen tuunaaminen jatkusi, jos aloittaisin esimerkiksi puutyöpiirissä...

Housut on periaatteessa ihan kivat, mutta jostakin syystä niitä ei tule kovin usein pidettyä. Yksi syy voi kyllä olla se, että niissä on tuollaiset lepattavat lahkeet ja minä tykkään kapeammista.