lauantai 27. kesäkuuta 2009

Nappikauppaa

Kerran kesässä pitää käydä Sysmässä. Siellä on hieno kirjakauppa ja mukavia kirpputoreja.

Toissa viikolla oli tämänkesäisen Sysmän-reissun vuoro. Silmä osui johonkin ale-kylttiin Salminen-nimisen kaupan pihalla. Hypistelin kaupassa naisten vaatteita, kunnes silmäni osuivat alakertaan vievien portaiden tasanteella kylttiin: "Loput käsityötarvikkeet - 50 %". No sieltähän se löytyi se paljon puhumani virkkuukoukku. Mutta sieltä löytyi myös aarre, jota olen sulatellut näihin päiviin asti.

Hyllyn nurkassa oli kenkälaatikko, joka oli puolillaan sekalaisia nappeja. Kädet tärisivät jo hieman, kun menin myyjän puheille kysymään hintaa koko nappilaatikolle. Myyjä lähti tiedustelemaan asiaa takahuoneesta ja lopulta takapihalta. Minä mietin kuumeisesti, että mitähän jos myyjä kysyy paljonko minä tarjoan tuosta läjästä. "Olisiko viisi euroa liikaa?", kyseli myyjä tultuaan takaisin.

No ei ollut viisi euroa liikaa. Tuo kuva nappilaatikosta ei ole paras mahdollinen, mutta voinette arvata, että noita nappeja on tullut silmäiltyä jo useampia kertoja. Niin, ja turha tälläkään kertaa kysyä, että mitä minä noilla napeilla teen. Ei harmaata aavistustakaan, mutta johonkin minä noita ihan varmasti tarvitsen.

Kiitos kaikille kannustuksesta virkkausopinnoissani. Kaulahuivi on edelleen työn alla. Toisessa pussukassa kulkee mukana värkit isoäidinneliöiden virkkaamiseen. Eli kyllä sekin homma etenee.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Piilosilmukasta pylvääseen


Juhannuspäivä oli aivan sopiva vietettäväksi sisällä virkkuuoppaiden ja lankakerien parissa. Tai aloittelin paremminkin tuollaisella pakettinarutyyppisellä langalla. Ihan vaan siksi, että purkaminen on minusta niin rasittavaa ja ajattelin, että voisin hyödyntää nuo pakettinaruvirkkuut jossain.

Virkkuuharjoitelmat päätyivät kesämökin ulkohuussin seinälle. Siellä voin ihastella kuinka opin (tai päivitellä kuinka en sittenkään oppinut) virkkaamaan. Virkkuusöheröiden päälle asettelin ruosteisia "mitälie-esineitä". Tai tuossa toisessa on kylläkin haarukka, jonka löysin kerran pottumaata kääntäessäni. Siis niin kuin arkeologinen löytö.

Nyt minulla on tekeillä kaulahuivi. Onneksi ilmat ainakin toistaiseksi lämpenivät, niin ei ole kiire virkata sitä valmiiksi tälle kesälle.

Voi se olla, että minä vielä opin virkkaamaan.

torstai 18. kesäkuuta 2009

Uus virkkuukoukku


Ostin uuen virkkuukoukun. Oishan niitä tietysti ollut entisiäkin. Mutta kun olivat puoleen hintaan, niin pitihän se ostaa.

Eihän siinä vielä mittään, jos ostaa uuen virkkuukoukun. Mutta kun minä en ossaa virkata. Oonhan minä siis nuorempana osannu. Alakoululaisena virkkasin niitä pieniä lappusia ja tein niistä jonkun liivintapasenkin. Sen jäläkeen taijot on ruostunu, enkä saa ennään aikaseksi muuta ku ketjusilimukoita.

Tännäänpä lainasin kirijastosta pari virkkausopasta. Niisä opastettaan silimukat ihan kuvien kans aivan ketjusilimukoista lähtien.

Saattaa olla, että virkkaan uuven kaulahuivin, että tarkenee tuola Suomen suvesa vaikkapa kerätä seittämän kukkaa. Eikö se oo joku juhannustaika, että pittää kerätä seittämän yrttiä ja nukkua ne tyynyn alla. Pitikö siinä välisä vielä juosta alasti pellolla, vai mitenhän se meni.

Saattaappa olla myös niin, etten virkkaakkaan. Joka tappauksesa, oikein hyvvää juhannusta!

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Appelsiininkuoria hyödynnetty

Ensimmäinen kesälomapäivä alkoi suureellisella yöpöydän siivoamisella. Hirveä pino lehtiä ja muutamia kirjoja. No lehtien lukemiseksihan se meinasi mennä. Kunnes menin viemään kodinhoitohuoneeseen jotain.

Kohta huomasinkin ompelevani. Tällä kertaa Lissun lähettämiä appelsiininkääreitä (ei siis edelleenkään appelsiininkuoria, mutta on niin mukava sanoa tehneensä jotain appelsiinikuorista...) hyödyntäen.

Syntyi sitten kolme korttia tms... Kooltaan postikorttikokoa.

En tiedä miksi tein tuon yhden kuvan noin pieneksi, mutta enpä nyt jaksa isontaa sitä.

Takaa ne näyttävät tältä.

Ulkona on tosiaan niin kylmä, että kilometrin pyörälenkillä oli sormet ja KORVAT jäässä!