lauantai 31. lokakuuta 2009

Joutilaisuutta

Tämä ehkä valmistuu viikonlopun aikana. Tai sitten ei, sillä tänä viikonloppuna on tarkoitus vain olla. Ei tarvitse asioida, ei kyläillä, ei ehkä edes ulkolla.

Jos joutilaisuus alkaa kyllästyttää, tartun tähän. Se on kirjoituskoneen kirjoituspää, jonka sain jatkokehiteltäväksi. Suunnitelma on jo melkein valmiina.

Nyt menen päiväunille.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Ei voittoa, kiitos osallistumisesta

Sain toissaviikolla takaisin työni, jolla osallistuin Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö VSY:n järjestämään Tuunaa penaalisi -kilpailuun.

Tuunasin penaalini pussukkaan, jossa on myyty muistaakseni lasten pikkuhousuja. Ompelin ensin kaavamuoviin kirpputorilta ostamani pitsiliinan, pieniä kankaanpaloja ja pöydältä löytyneitä nöyhtäpalleroita. Sitten ompelin kaavamuovin hörheilöineen kiinni pussukkaan.


Sainpa ujutettua penaaliini myös pari kankaalle siirrettyä valokuvaa sekä ohutta paperinarua.

Noh, oli tätä tehdessä ainakin mukavaa!

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Löytöjen löytö

Tämänkertainen postaukseni sisältää kohtauksia, joita ei suositella herkille lukijoille.

Syyslomaviikon päätteeksi kävimme pitkän viikonlopun verran kesäpaikassamme. Hämeen rehevistä puutarhoista ja salaperäisistä keijumetsistä löytyi paitsi herkullisen makeita omenoita, myös jotain muuta:

Nuken jalka pilkisti maasta vanhan koivun juurella paikassa, jota on pidetty entisvanhaan "kotikaatopaikkana". Ajattelin, että muun romun sekaan on heitetty rikkinäinen nukke. Onneksi en kuitenkaan ruvennut kiskomaan sitä jalasta, vaan hain avukseni lapion...

...sillä nukke oli toista silmää lukuunottamatta täysin ehjä. Tukkakin päässä.

Nukke on noin 30 senttiä pitkä. Ikää sillä on ainakin muutamia kymmeniä vuosia. Jätin nuken nyt lepäämään ja toipumaan ympäristönmuutoksesta ja palaan sen putsaus- ja vaatetuspuuhiin ensi kesänä.

Nukkelöytö herätti monenlaisia kysymyksiä ja ihmettelyjä. Löytö oli jotenkin hyvin traaginenkin. Mutta selvästi nukke halusi tulla löydetyksi, kun oli työntänyt jalkansa esiin maan uumenista.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Farkkukukkaro ja pompulahuivi

Syyslomaviikko, niin kuin kaikki muutkin kotosalla vietettävät lomaviikot alkavat työpöytäni siivouksella. Se on pakollinen toimenpide, jonka avulla saan raivattua pöydälle työskentelytilaa. Ja sen jälkeen luulen voivani aloittaa loman "puhtaalta pöydältä".

Toisinaan pöydällä on niin paljon virikkeitä ja tekemistä, että loma loppuu ennen kuin pöytä on puhdas. Mutta se lienee pöytäni tarkoituskin.

Tämän loman alkajaisiksi pöydältä löytyi tuunaamista odottava farkkukukkaro. Ostin sen tässä taannoin kirpputorilta 80 sentillä. Söpö ja mukavanmallinen kukkaro, mutta kyljessä ruma barbifiguuri ja teksti barbie. Piilotin kuvan ja tekstin Lissulta saamallani pitsikukkasella. Siitä tuli aika sievä.

Sitten on tämä tapaus pompulalankahuivi. Se on nyt valmis. Siitä tuli aika ruma.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Melko ylpeänä esittelee

Kesäkuussa esittelin nämä:

Kirpputorilta 2 eurolla ostamani pienet farkkuhaalarit. Kokoa 2 vuotta.

Nyt ne ovat laukkuna:

Olkahihnana on kirpparilta 50 sentillä ostettu vyö.

Vuoren tein tyttären vanhasta lempipaidasta.

Parasta tässä on se, että tytär kysyi saako hän lainata tätä.


tiistai 13. lokakuuta 2009

Pompulalankaa ja tunnustus

Viikonloppu meni markkinoilla ja messuilla. Lauantaina Hailuodon siikamarkkinoilla ilmat suosivat ja oli muutenkin mukavaa. Mukavaa, joskin ruuhkaista oli myös sunnuntaina Oulun käsityömessuilla. Messuilta löytyi muun muassa nämä:

Ja sitten tulin ostaneeksi pompulalankaa. Siis minuahan on aikaisemmin ärsyttänyt koko lanka. Mutta ei vissiin ärsytä enään, kun kerta sitä ostin.


Olen kutomassa pompulalangasta kaulaliinaa. En ole vielä varma, että tuleeko siitä aivan ihana vai aivan järkyttävä.

Sain viikonloppuna Mizyénalta myös tunnustuksen ja haasteen. Paljon kiitoksia siitä.

Haasteeseen kuuluu kertoa itsestä seitsemän asiaa, joita ei ole ennen kertonut. Melko paljonhan tässä on tullut jo lätistyä, mutta yritin pinnistää jotain:

1. En pidä punajuurista enkä punaviinistä.

2. En ole vieläkään toteuttanut vuonna 1995 tekemääni päätöstä ruveta luovuttamaan verta.

3. Olen esiintynyt tietokilpailussa televisiossa.

4. Olen höperönä vaaleanpunaiseen väriin. Jo teinityttönä maalasin sillä huoneeni seinät, enkä ole vieläkään kasvanut väristä irti. En ole kyllä yrittänytkään.

5. Toisinaan minun on aivan pakko saada vaahtokarkkeja. Mieluiten vaaleanpunaisia.

6. Minulta on kysytty, että olenko minä Katri Helena.

7. Minulla ei ole koskaan ollut pitkiä hiuksia.

Tähän tunnustukseen ja haasteeseen kuuluu, että antaa ne eteenpäin seitsemälle bloggaajalle. Annan tunnustuksen ja haasteen eteenpäin kaikille seitsemälle lukijalleni!!! Tai jos teitä on enemmänkin, niin ei haittaa. Ilmoitelkaa jos tartutte haasteeseen, niin saan käydä lukemassa vastauksenne.

Viihtyisää viikkoa!

perjantai 9. lokakuuta 2009

Hämähäkin joulu

Joulukorttiprojektiani seuranneet tarkkaavaiset lukijani ovat vahvistaneet epäilyni, että hienot lumihiutaleeni ovatkin hämähäkinverkkoja.

Tuli aivan pakottava tarve vähän viimeistellä. Nyt siellä on se hämähäkkikin, meinaa vaan hukkua tonttulakkiinsa.

Mukavaa viikonloppua!

torstai 8. lokakuuta 2009

Joulukorttiprojekti

Ompelukoneella ommellut joulukortit ovat aika hauska juttu.

Kaikki paperit/kartongit eivät käyttäydy samalla tavalla ompelukoneessa. Toisessa paperilaadussa alalanka saattaa vähän syltätä. Kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja.
Tai voithan mennä kauppaan ja kysyä:

"Mitenkähän tämä paperilaatu käyttäytyy ompelukoneessa?"

Pitäisiköhän ompelukset jotenkin päätellä? Noh, eihän joulukortti tule kovinkaan kovaan kulutukseen, joten mitä tuota turhaa päättelemään. Senkun katkaisee langan. Niin, mutta jos alalanka onkin kovin löysällä, niin lanka purkaantuu. Ei kiva, ei kiva. Eli ei muuta kuin ainakin solmuja langanpäihin.

"Mitä olet hommannut?"
"Päättelin tuossa juuri lankoja joulukorteista."

Kirjoitusvirheitäkin saattaa tulla. Tai sylttyä kesken tekstin.

"Purin tuossa juuri kirjoitusta joulukorteista."

Sitten voi keksiä hienoja lumihiutalekuvioita, jotka myöhemmin näyttävätkin hämähäkin verkolta.

Pääasia on, että on mukavaa.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Tilannekatsaus

Lupailin aiemmin kertoa kokemuksista siirtää valokuvia kankaalle Kiva-kalustelakalla.

Menetelmä on sama, josta olen kertonut jo aiemmin toukokuussa.

Tämä menetelmä poikkeaa tuosta aiemmin esittelemästäni siinä, että kuva pitää kuulemma silittää "kiinni" ennen kuin kastelee paperin ja alkaa hieroa paperia irti.

Ensikokemusteni mukaan paperi irtoaa lakasta paljon huonommin kuin akryylimatalla siirretyn kuvan paperi. Tuossa yläkuvassa on edessä kalustelakalla siirretty kuva ja takana akryylimatalla siirretty. Lakalla siirretystä kuvasta siis täytyy vielä hieroaa paperinnöyhtää irti.

Olipas vaikeasti selitetty, mutta tiivistettynä: En suosittele. Mutta toiset tykkää.

Tiesittekö, että kohta on:

En minä tavallisesti vielä lokakuussa ala fiilistellä joulua. Äiti kuitenkin pyysi joulukortteja myyjäistapahtumaan ja päätin kokeilla ompelukoneella ommeltuja kortteja. Mutta katsotaan nyt tuleeko niistä mitään.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Pitsikukkavanttuut

Minullahan oli ne vanttuut tekeillä tästä ihananvärisestä hahtuvasta. En minä tiedä, että ruukataanko hahtuvasta kutoa (tai neuloa ;-) ) muita, kuin sellasia huovutettavia jutskia? No vissiin ainakin vaippahousuja.

Kudoin kaksinkertaisella hahtuvalla, ja se katkeili ihan hiivatisti. Ei muuta kuin solmu hahtuvaan, ja taas jatkettiin. Tänään kyllä lueskelin netistä, ettei olisi pitänyt tehdä solmuja, vaan laittaa vaan päällekkäin menemään. No samapa tuo nyt enään on.

Mutta sitä minä vain, että aika eriväriset tulivat vanttuut, kun sitä yhtä väriä oli tuossa kiekossa aina aika pitkästi. Ja sitä paitsi tuo harmaa on paljon paksumpaa, kuin valkoinen ja vaaleanpunainen. Vanttuut ovat siis paitsi eriväriset, niin myös erikokoiset. Mutta samapa tuo.

Virkkasin harmaaseen vanttuuseen oikein pitsikukan!!! Nythän ne ovat ihan samaa paria.

Ja näitähän myös tarvitaan, sillä ulkona on ihan vantuskeli.

Myös poika on ollut kutomispuuhissa. Poika pyysi neuvoja, kun koulussa opettaja ei ehdi neuvomaan. No en kyllä ihmettele. Minä en ikinä kykenisi opettamaan kerralla toistakymmentä oppilasta kutomaan. Aika työlästä nimittäin saada ihan vain yksikin oppimaan. Tämänköhän takia tytär valitsi teknisen työn?