sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Pienestä se lähtee

Kävin eilen joulumyyjäisissä aina niin mukavassa paikassa, Yli-Iin Kierikissä. Olin liikkeellä työn merkeissä, mutta jotakin pientä tarttui mukaan myyntipöydiltä. Ei niin pientä, ettenkö olisi joutunut sitä vielä pienentämään. Tuo Siirin päässä oleva tonttulakki oli tarkoitettu joululakiksi pullolle. Pikkuisen sitä pienensin ja niin alkoi Siirillä pikkujoulun vietto.

Eli pienestä se lähtee minunkin jouluvalmisteluni. En tiedä saanko tänä ensimmäisenä adventtinakaan vielä muuta aikaiseksi. Yritän pinnistellä, että saisin viriteltyä ulos jotakin valoköynnöstä tai edes kynttilänpätkää. Vähän on taas alavireistä, kun poikakin sairastui ilmeisesti SIIHEN. Rokotuksesta huolimatta. Riskiryhmäläisenä hänkin sai eilen lääkityksen, joten toivomme, että tauti menee ohi yhtä kevyesti kuin tyttärellä. Mutta kaikesta huolimatta, suuri on taas huoli.

torstai 26. marraskuuta 2009

Yleisön pyynnöstä

Tänään pääsin viimein kahden poissaolokerran jälkeen käsityökerhooni. Ja sain siellä kolmen tunnin aikana aikaiseksi tämän:

No älkääpä yhtään naurako, näkisittepä mitä ne toiset saivat aikaan!!!

Mutta kylläpä virkisti.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Farkkunuket

Jo pari viikkoa sitten hehkutin, että nukkeja pukkaa. Oikeastaan asia on niin, että joka toinen viikko kokoontuvassa käsityöpiirissämme on nyt aiheena nukke. Minä olen joutunut olemaan poissa kaksi viimeistä kertaa, joten olen hommasta vähän pihalla. Mutta minulla on tekeillä pari harjoituskappaletta.


Toisella on liivihame, jossa farkkukangasta yläosassa ja pitsinauhoja alaosassa. Yläosan kuvio on leikattu muovikassista ja silitetty kiinni kankaaseen.

Toinen nukke on puettu vähän juhlavammin kiiltäviin housuihin ja blingbling-tunikaan. Tunika on tehty karkkipapereista, jotka ompelin kiinni kaavamuoviin.

Näitä tehdessäni huomasin, että olen jatkamassa sukuni nukkeperinnettä.

Tämän nuken teki äitini parikymmentä vuotta sitten.

Tämän teki mummuni nelisenkymmentä vuotta sitten.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Lauman mukana

En ole niitä ihmisiä, joiden on päästävä uuteen kauppaan tai kauppakeskukseen heti avajaispäivänä. Joskus päädyn noihin paikkoihin työni puolesta, mutta muuten minulla ei ole niihin kiirettä. Muutoinkaan en aina ymmärrä, että ihmiset jonottavat saadakseen halvalla jonkun ihme tavaran. Olen ehkä joskus tullut katsoneeksi moista touhua jopa pitkin nenänvarttani. Ikäänkuin olisin muka tuon homman yläpuolella.

Etenkin tarpeettoman tavaran ostamista yritän välttää. Jos kotona on vaikkapa toimiva radio, kahvinkeitin tai leivänpaahdin, minun on vaikeaa ostaa uutta. Tämä ei siis koske vaatteita, kenkiä tai laukkuja, mutta niidenkin "turhaa" ostamista minun pitää perustella itselleni pitkään, perusteellisesti ja monimutkaisesti.

Eilen vein autoni korjaamoon aamukahdeksaksi. Oletin lähikulmilla olevien kauppojen aukeavan aikaisintaan yhdeksältä, mutta lähdin käveleskelemään. Osuin erään elktroniikkakaupan eteen. Ihmiset kantoivat kaupasta nelikulmaisia noin kolmekymmentä senttiä kanttiinsa olevia paketteja. Siispä sisälle kauppaan. Kaupassa oli pitkä jono, ja kaikilla jonottajilla oli käsissään tuo kyseinen paketti.

Kaupan perältä löytyi pari trukkilavallista noita paketteja. Paketeissa oli radiolla varustettuja olalla kannettavia laukku-jääkaappeja. Niiden hinta oli vähän alle viisi euroa. Kiertelin läjiä kuin kissa kuumaa puuroa. Tuijotin ympärilläni olevia paketteja kahmivia ihmisiä. Mitä ihmettä nuo ihmiset tekevät radiolla varustetulla kannettavalla jääkaapilla?

Aikani kierreltyäni ja tuijoteltuani otin läjästä paketin ja menin jonottamaan kassalle.

Nyt on sitten tälläkin tytöllä radiolla varustettu kannettava jääkaappi.

Eilen illalla pitikin sitten lähteä päivystykseen. Tytär sairastui SIIHEN. Riskiryhmäläisenä hän sai heti lääkityksen ja viikko sitten saadun rokoutteenkin pitäisi vähän vaikuttaa. Eli tästä ei pitäisi ainakaan hänen osaltaan tulla vaikea tauti. Mutta hermostuttavaa tämä on.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Neulalla on väliä

Nyt puhutaan ompelukoneen neuloista. Olen ÄÄRETTÖMÄN laiska vaihtamaan niitä. Niin laiska, etten tahdo edes muistaa, että niitä on olemassa monenlaisia.

Siispä toisinaan kiroilen, vaihdan lankaa, kiroilen, kiristän lankaa, kiroilen, sylttään kangasta, kiroilen, vaihdan kangasta, kiroilen.

Ostin taannoin käsityömessuilta kultalankaa. "Kestääkö tällä katkeilematta ommella ompelukoneella?", kyselin muka asiantuntevasti. "Kyllä, jos käyttää PIIP neulaa", vastasi myyjä. Minä nyökyttelin hämmentyneenä. Niin hämmentyneenä, etten yhtään kuullut, että minkälaista neulaa pitäisi käyttää.

Asia muistui mieleen, kun ompelin nahkakravatista sitä "kirjoituskonekorun" nauhaa. Eihän ompelukone sitä ommellut. Syytin, sätin ja kiroilin ompelukonetta. Sitten mieleeni tuli neula. Vaihdettava neula.

Ei löytynyt nahkaneuloja omista jemmoista. Mutta kaupastapa löytyi. Ja nahkaneula ompeli nahkakravattia melkein kuin elokuvissa.

Samalla kauppareissulla älysin kysyä neuloja, joilla on hyvä ommella farkkukangasta. Ostin niitäkin. Ja äsken tuolla paksua farkkusaumaa kiroillen ommellessani päähäni tuli ajatus: "VAIHDA NEULAA". Ja ällistyksen ällistys, ompelu sujui huomattavasti kivuttomammin.

Tämä postaus siis lähinnä itselleni muistutukseksi ja ompelukoneelleni anteeksipyynnöksi: "Vaihda neulaa: kiroilet vähemmän ja ompelet enemmän."

perjantai 13. marraskuuta 2009

Patalapuista rannekkeisiin

Harvinaisen monta tekelettä on työn alla, ja lisää päässä muhimassa. Isosisko jo ihmettelikin, että mistä virtaa riittää. En tosiaankaan tiedä. Nyt ei ole aivan normaali marraskuufiilis, jolloin nukkuisin vain sitä talviunta. Mutta hyvä näin. Toivottavasti romahdus alas ei vain ole kovin raju.

Valmistakin on tullut.

Patalappuja

Siirille nukkekotiin. Tai ehkä käytän niitä ensin rintarosseina.

Ja rannekkeet. Itselle. Ihan hyviksi, lämpimiksi ja muodikkaiksi (terveisiä työkavereille) todettu. Samasta langasta tulossa myös kaulaliina.

Meneillään oleva nukkeprojekti jatkunee viikonloppuna.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Tulostettava kangas

Minulla on edelleen viehtymys siirtää kuvia kankaalle. Hommaan on tullut kokeiltua monenmoisia liimoja, lakkoja ja kaupasta löytyviä kuvansiirtoarkkeja.

Nyt on sitten taas uusi kokeilu. Tilasin (netistä: www.ullaka.fi) tulostettavia kangasarkkeja mustesuihkutulostimeen.

Ensimmäinen arkki on testattu. Tulostuksen jälkeen poistetaan kankaan takana oleva paperi, annetaan musteen kuivahtaa ja silitetään kangas. Sen jälkeen neuvotaan pesemään ylimääräinen irtoväri pois. Meinasin jättää pesemättä, kun epäilytti värien lähteminen. Mutta eivätpä lähteneet.

Onkohan tämä vähän liian helppoa? Eikö se olekaan niin, että otsasi hiessä sinun pitää kuvasi kankaalle siirtää?

Tämmöistäkin on aloiteltu. Nukkeja pukkaa. Ompelin juuri "hennatatuoinnin" nuken käsivarteen.

Mukavaa viikkoa!

lauantai 7. marraskuuta 2009

Ystävää ei jätetä

Nukkekotini ovat viime aikoina olleet vähän huonolla huolenpidolla. Toisinaan ystäväni huolehtivat uudemmassa nukkekodissani asuvasta Siiristä paremmin kuin minä.

Ystävä toi Siirille pullon viiniä ja pullon kirkasta. Toinen taas toi terävän veitsen.

En ensiksi tohtinut antaa viinaksia Siirille. Rupeaa vielä ryyppäämään yksinäisyydessään. Varsinkin viina ja veitsi tuntui pahalta yhdistelmältä.

Sitten Siiri sai lisää tuliaisia. Papukaijan. Lintuhäkki löytyi Siirin vintiltä. Häkki on linnulle vähän pieni, mutta sen oven päällä on hyvä istuskella.

Nyt kun Siirillä on seuraa, uskalsin antaa sille veitsen ja viinaksetkin.

Onneksi on ystäviä.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Koruja pukkaa

Mitä syntyikään saamastani kirjoituskoneen kirjoituspäästä?

Kaulakoruhan siitä. Käytin koruun myös vanhan nahkakravatin (löytyi kaapista) ja ohuita korurenkaita. Olisin halunnut vähän leveämpiä hopearenkaita, mutta määräsin itseni käyttämään entisiä varastojani...

Mitä tästä opinkaan? Ainakin sen, että nahkaa ommellessa ompelukoneeseen kannattaa laittaa nahkaneula!

Se tässä korussa on mukavaa, että jos joskus menee sanattomaksi, niin onpahan ainakin kirjaimet mukana.

Ennen kuin tämä kirjoituskoneen osa kehkeytyi koruksi, syntyi toinenkin kaulakoru.

Tässä käytin kesällä purettavaksi saamieni kirjoituskoneiden osia. Eli niitä metalliosia, joilla lyödään kirjain paperiin (mitä lienevätkään nimeltään). Porasin niihin reiät ja laitoin pari korurengasta.

Harmittaa, että innostuksen tuoksinnassa otin pussista summamutikassa ensimmäisenä käsiini osuneet kirjaimet. Siinä ei ole siis mitään mukavaa kirjainyhdistelmää tai sanaa. Nimesinkin korun sitten painovirheeksi.

Ja noiden kahden korun ideoinnin välillä syntyi vielä yksi kaulakoru.

Organzanauhaa, silkkinauhaa ja lasihelmiä.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Valmista tuli

Viikonlopun joutilaisuus oli hyvin tehokasta. Tämä kansalaisopiston käsityöpiirissä tekemäni työ valmistui. Työssä "piti" olla kankaalle siirretty kuva, kirjottu kukka ja jotain tekstiä.

Kuvat ovat viimesyksyiseltä Kreetan-matkalta. Iso kuva on siirretty kankaalle akryylimatalla, pienet kuvat ja teksti Kiva-kalustelakalla. Yllättäen se toimikin oikein hyvin noita tekstejä siirtäessä, vaikka aikaisemmat kokemukset siitä olivat surkeita. Täytynee siis vielä testailla.

Kukastani tuli sitruuna, mutta eikö se ole vähän niin kuin kukka? Sitruuna ja lehdet on ommeltu vapaalla konekirjonnalle häviävälle kankaalle ja ommeltu käsin kehykseen. Kehys (26x31 cm) löytyi Tiimarista kahdella eurolla.

Ja teksti. En osaa kreikkaa, mutta tuossa pitäisi lukea: "meidän loma". Jos siinä ei lue niin, niin sitten olen ymmärtänyt väärin kreikankieliseltä ystävänystävältä saamani käännöksen...

Tiedoksi niille, jotka tietävät minun käyttävän farkkukangasta lähes kaiksissa töissäni: Kuvat on ommeltu farkkukankaalle.

Viikonloppuna syntyi jotain myös lauantaina esittelemästäni kirjoituskoneen kirjoituspäästä. Siitä lähipäivinä lisää.