sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Kristallikruununi

Tänään tein kattokruunun. Se sai alkunsa perjantai-illan ärsyyntymisestä, jota lähdin hoitamaan metsään. Ja mitä sieltä löysinkään:

Timantteja. Metsään on ilmestynyt kaatopaikan alku, joka on aiemmin nostanut ärsyyntymistilaani, mutta nyt läjästä tekemäni löytö onnistui laskemaan sitä. Kasassa oli lytistettynä vanha peltinen lampunvarjostin, jonka reunassa nuo timantit roikkuivat. Olivat ruskean rasvan ja lian peitossa, joten luulin niitä ensin muovisiksi, mutta lasiksi ne osoittautuivat.

Yön yli nukuttuani alkoi jo hahmottua, että mihin minä timantteja tarvitsenkaan. Muistin tämän tyttäreni lukijalahjana tuoman rattaan. En onneksi raskinut heittää sitä menemään viime siivouspuuskassani. Nyt se sai uuden maalikerroksen maalista (tämä on tärkeää), joka on ostettu moottoripyörän kytkinkopan maalaamista varten vuonna 1997.

Sitten ei tarvittukaan muuta kuin rautalankaa.

Siinä se on. Kristallikruununi.

10 kommenttia:

  1. no on se, menee metsään ja löytää timantteja!

    hieno kruunu ja tuo että se on maalattu kytkinkoppaan tarkoitetulla maalilla tekee siitä aina vaan erityisemmän

    VastaaPoista
  2. Onneksi timantit olivat oikeita, eivätkä vaan jäätä tai muovia. H I E N O !

    VastaaPoista
  3. Hei Pikkusisko! Tuo alin kuva kristallikruunustasi on oikea TAIDEKUVA. Valo ja varjo leikittelevät hauskasti. Ihastuttava!!
    Ja mitkä pisaraiset kristallit.

    VastaaPoista
  4. Minäkin haluan metsään löytämään timantteja...Kruunusi on upea.

    VastaaPoista
  5. Ihana kattokruunu!! Oli hyvät apajat metsässä.

    VastaaPoista
  6. Mahtava! Tuollaisesta kruunusta minäkin tykkäisin! Kyllä sulla kävi tuuri, onnentyttö! Aarteita löytyy juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa... Iloista viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  7. Diamonds are the girls' best friends!

    VastaaPoista
  8. Kyllä kannatti ärsyyntyä ;-)
    -Katri-

    VastaaPoista