sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Talo vallattavaksi

Tuli piipahdettua jokakesäisellä visiitillä Sysmässä. Siellä loppuunmyyntiä pitävän kirpputorin pihalle ovensuuhun oli laitettu minua varten tyrkylle pienehkö nelihuoneinen nukkekoti. Vanha, pieniä kosteusvaurioita kärsinyt, mutta ei mikään hometalo. Vaikka minulla on jo kaksi nukkekotia, niin pakkohan se oli muka ohimennen kysäistä myyjältä, että paljonko tuo talo maksaisi. Kolmella eurolla irtosi, joten ostettavahan se oli.

Kesäpaikassa minä sitten vasta havahduin, että mitä ihmettä minä olinkaan tehnyt. Olemme juuri päässeet eroon monivuotisista kesäisistä työleireistä, joilla olemme laittaneet kesäpaikkamme kuntoon. Viimein, kun olemme päässeet viettämään unelmien vötkistelykesää, minä menen ja ostan uuden kunnostettavan talon.

Sitten minä keksin. Tämä on purku-uhan alainen talo, johon minä en tee mitään remonttia. Talonvaltaajat saavat ottaa sen haltuunsa. Maailmasta löytyy kodittomia nukkekodin asukkaita, joille ei ole niin väliä, että repsottavatko tapetit tai onko lattiassa tahroja. Uskon, että tämä talo löytää asukkaansa ja tavaransa. Etenkin, kun olin jo ennen nukkekodin ostoa tullut ostaneeksi Porvoosta kattilan, jolla on hyvä keitellä soppaa talonvaltaajille.

Talonvaltaajia pitää silmällä Vera Lucia, joka nyt on siis saanut myös vaatteet. En millään saanut aikaiseksi ommella/kutoa/virkata hänelle uusia vaatteita, mutta sitten sopivat löytyivät kuin ihmeen kaupalla ihan omista vanhoista nukkevaatevarastoista. Vera Lucia lähettää kummitädilleen terveisiä, että hänen ristiäis- tai nimiäisjuhliaan ei saatu vietettyä vielä tänä kesänä. Mutta ehkä sitten seuraavana.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Puhetta, paarmoja ja huivi

Yhtenä iltana oli aivan mahoton ukkosenilma. Rupesimme sen aikana muistelemaan näkemiämme Muumijaksoja. Olipas mielenkiintoista kuulla, mikä jakso kustakin oli erityisen pelottava tai jännittävä. Joku muisti pätkän jostakin jaksosta ja toinen täydensi mitä muuta jaksossa tapahtui.

000

Sanoin yhdelle perheenjäsenellemme, että mikäli ympäri kämppää ripotellut pienet talouspaperinpalaset eivät katoa roskakoriin, julkaisen ne blogissani. Ja koska tuo perheenjäsen sanoi, että siitä vaan, niin tässä olkaa hyvät:

Olen kuitenkin armollinen ja julkaisen vain tämän yhden. Muilla talouspaperinpalasilla oli muun muassa ruvelle raavitusta itikanpuremasta tullutta verta, torvijäkälää, tapettuja sääskiä.. Jospa se roskis nyt löytyisi.

Enimmäkseen aikani on edelleen mennyt vötkistellessä, mutta siinä sivussa virkkasin pikku huivin.

Ihanaa tämä kesä!