maanantai 20. syyskuuta 2010

Väärin tehty

Meillä oli käsityökerhon kesätehtävänä tehdä AIHIO käsikoruun. Työn nimi oli Kesän odotus tai pelkkä Odotus. Minähän tein sen yhden nappikorun muka tätä tarkoitusta varten. Jotenkin koko ajan tiesin, että ranneketta ei pitänyt tehdä valmiiksi asti, mutta silti tein. Onneksi en ollut ainoa, yksi toinen oli tehnyt kymmenkunta VALMISTA rannekorua.

Aihiot oli määrä tehdä käsikoruksi liimaamalla ne rautalangalla vahvistettuun aaltopahviin Paverpol-kankaankovetusaineella.

Jotakinhan siinä piti sitten säveltää. Lunttasin opettajan tekemästä korusta ja leikkasin farkkukankaasta ja vaaleanpunaisesta pellavakankaasta suikaletta. Käärin suikaleet aaltopahviin ja läträsin kovetusainetta päälle. Ja siinä se.

Sain myös ihastuttavan tuliaisen. Katri toi minulle jatkojalostettavaksi farkkuservettejä. Enpäs ole moisia ennen nähnytkään. Saapa nähdä raskiiko niistä mitään tehdä.

Käsityökerholaiset olivat olleet reippaana, vaikka kukaan ei ollut muka tehnyt mitään. Pussukoista kaivettiin esille niiden kymmenen valmiin rannekeen lisäksi muun muassa mansikoita, kesäsanoja, minatyyrikoruja, unikkoja, hirsimökkiperhosia, pienenpieniä tilkkutöitä, samettiruusumuistoja ja kaiken huippuna kaksi jalallista pienenpieniä varpaita. Varpaita ei nyt sentään ihan kassista kaivettu, vaan ne löytyivät turvaistuimesta ja kuuluivat nuorimmalle käsityöpiiriläisellemme.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Vetoketju ja kaikki

Pussukaksi jalostui toinenkin tilkkutyökokeiluni. Ihan vetoketjulliseksi pussukaksi tällä kertaa.

Tilkut vetelin taas sokkona pussista. Minulla oli tarkoitus tehdä jotain koukeroita ompelukoneella noiden tilkkujen päälle. Kädet toimivat kuitenkin nopeammin kuin ajatus, eli en sitten muistanutkaan aikomustani.

Pussukkalinjalla siis edelleen mennään. Nyt ei millään pääse vireeseen aloittaakseen jotakin isompaa. Torstaina aloittaa onneksi kesätauon jälkeen kansalaisopiston käsityöpiirimme. Siellä varmasti taas virkistyy ja inspiroituu.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Tilkkukukkaro

Toukokuisesta tilkkutyökurssista lähtien minun on pitänyt kokeilla tekniikkaa, jossa ommellaan epämääräisiä tilkkusuikaleita kiinni toisiinsa ja alla olevaan lakanakankaaseen. Enpä ole meinannut saada aikaiseksi. Sunnuntaiaamuna kuitenkin heräsin määrätietoisen tomerana valmiina tilkkutyöhön.

Ja tapahtui sellainen ihme, että tilkkutyökokeiluni jalostui samalla istumalla valmiiksi tuotteeksi. Pussukaksi tietenkin, miksipä muuksikaan. Työnsin käteni kaappiin ja sieltä käteen tarttui tuollainen kukkaronlukkosysteemi. Ilman tuskaa ja hammastenkiristystä sen kiinnittäminen ei edelleenkään onnistunut, mutta on se nyt jotenkuten paikoillaan.

Tässä pussukka toiselta puolelta. Tilkut ovat vanhoista flanellipaidoista ja housunlahkeista. Pussukan koko on 22x17 senttiä.

Ihana ilma ulkona, nyt sinne!

lauantai 4. syyskuuta 2010

Virkkasin

Virkkasin tämmöisen. Ihan itse. Ei, se ei ole tarkoitettu lavuaarinpesuun, eikä pesusieneksi.

Se on istuin. Siis lattiatyyny. Siihen vallattavaan taloon.

Kesäpaikkaan jättämäni vallattava talo näytti tältä viime viikonvaihteessa. Sinne oli ilmestynyt polkupyörä, lapio ja pari haravaa. Eli joku on löytänyt paikan.

Tiedän, että se ei ole paljon jos virkkaa pikkuisen istuintyynyn, mutta on sen enemmän kuin ei mitään. Tuon turvin voin taas väittää harrastavani käsitöitä.

Tänään oli hyvä ja aurinkoinen päivä.