torstai 29. syyskuuta 2011

Iloa hiirille

Arkistojen kätköistä löytyi tämä huono kuva, joka on ainoa dokumentti muutaman kesän takaisesta tapahtumasta.

Kesäpaikkamme ulkorakennuksen vierestä menee tie, jonka kulkijoita  halusimme tyttären kanssa ilahduttaa. Huovutimme siis sekalaista kansaa tarkkailemaan ohikulkijoita. Oli jo syksy, kun asettelimme olennot ikkunaan. Kun keväällä menimme tervehtimään olentoja, ei heitä enää ollut ikkunassa. Sisällä ikkunan alla oli jäljellä sukka sekä pari superloninpalasta, joiden päälle olennot oli huovutettu. Huovutuksemme päätyivät siis iloksi hiirille.

Nykytodellisuudessa pystyttelen olohuoneen sohvannurkkaan tuotantolaitosta karttakoruja varten ja perehdyn pitkästä aikaa kirjansidontaan.

3 kommenttia:

  1. Oletko harrastanut kirjansidontaakin? Nyt taas odottelen mielenkiinnolla kuvia.:-)t.anu

    VastaaPoista
  2. Tuskin maltan odottaa ensi viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Anu: Olen minä pari kirjansidontakurssia käynyt ja muutamia kirjoja sitonut. Ens viikonloppuna menen taas kurssille, jolla opetetaan minulle uusi tekniikka. Torstaina oltiin kuuntelemassa mitä pitää ottaa kurssille mukaan. Eli kuvia kenties reilun viikon päästä!

    satupee: Samoin! Pitää ruveta kokoilemaan jo tarvikkeita ja hypistelemään papereita.

    VastaaPoista