perjantai 28. tammikuuta 2011

Ompelukone voitti

Ompelukoneen, tietokoneen ja minun kolmintaistelu alkoi joulun alla. Laitoin silloin ompelukoneen kaappiin ja siirsin läppärin ompelukonepöydälle.

Joulu meni ja ompelukonetta alkoi taas tarvita. Pari kertaa jaksoin siirtää läppärin syrjään, ottaa ompelukoneen esille ja ennenkaikkea laittaa ompelukoneen ompeluksieni jälkeen takaisin kaappiin. Mutta en minä siihen pitemmän päälle pysty. Sitä paitsi monet ompelukseni ovat sellaisia, etteivät ne etene ellei välillä vähän mietiskele. Ei niissä mietiskelyväleissä pysty pakkaamaan konetta kaappiin. Ja ennen kaikkea, olen niin laiska, että en jaksa venkslata noiden koneiden kanssa edestakaisin. Ompelukone siis voitti ja läppäri on taas ruokapöydällä.

Tarvitsisin siis yhdistetyn ompelu-tietokoneen. Eihän sitä tiedä vaikka kohta sellaisia olisikin jo myynnissä. Unessa minulla on jo melkein ollut sellainen. Muutama vuosi sitten, kun jouduin umpisuolenleikkauksen takia sairaslomalle, näin joka yö työpainajaisia. Yksi painajainen oli, että töissä tietokoneet olivat muuttuneet ompelukoneiksi. Tietokonetukihenkilöt yrittivät epätoivoisesti asentaa niihin ompelukoneisiin sivuntaitto-ohjelmia. (Mainittakoon, että nuo työpainajaiset loppuivat, kun kävin töissä hoitamassa kesken jääneitä asioita.)

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Ensimmäiset talonvaltaajat

Meille saapui pari talonvaltaajaa. Harmikseni minun piti sanoa heille, että vallattava talo on kesäpaikassamme. Lupasin kuitenkin antaa tilapäismajoituksen ja tarjota liftikyytin kesäpaikkaamme, kunhan sinne menemme.

Talonvaltaajat löytyivät oululaisen Juuttiputiikin löytökörista 50 senttiä pari. HARMI, ettei niitä ei ollut enempää, sillä nämä ovat aivan täydellisiä talonvaltaajia.

000

Monikin on sanonut, että blogiini ei pääse kommentoimaan nimettömänä käyttäjänä. En tiedä miksei, sillä asetusteni mukaan kaikkien pitäisi päästä kommentoimaan. Poistin nyt kokeeksi sanavahvistusvaatimuksen kommentoinnista, katsotaan auttaako se mihinkään.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Tunteita tulossa

Edellisessä postauksessa kerroin, että aloittelin käsityökerhon kevään ensimmäistä työtä. Aiheena on siis tunteet ja kokona väljästi ottaen miniatyyri. Ensin ajattelin tehdä työn farkkujen taskuista ja nappi- ja solkilaatikoiden aarteista. Sitten tajusin huomata, etteiväthän aikuisten farkkujen taskut ole miniatyyrejä.

Eihän se auttanut, kun etsiä kirpparikierroksella miniatyyritaskuja.

Ongelmaksi meinasi muodostua hinta. Satuin nimittäin olemaan sillä päällä, joka ei suostunut maksamaan käsityötarpeeksi tulevista 80-senttisistä farkuista yli neljää euroa. Onneksi Kontissa oli alennusmyynti ja pikkufarkuja sai eurolla.

Nyt sitten suunnittelen tekeväni työn miniatyyrifarkkutaskuista ja nappi- ja solkilaatikoiden aarteista. Palataan valmiiseen työhön ennen kesää.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Kauluksia, laukkuja ja taskuja

Sain ystävältä mielenkiintoisen farkkukankaisen rasian...

...josta löytyi pitsiä. Ei siis hellittänyt tämä ystävä, vaikka jo näytin, että kyllä täällä pitsejä kesytetään. Näistäkin varmasti aikanaan jotain synnytetään, vaikka ei edelleenkään mitään pitsi-ihmisiä ollakaan...

Tämänkertaiset pitsiyllätykset olivat kauluksia, joiden joukossa oli pari hyvin mielenkiintoista juttua...

Tällaisia mustalle kansiolehdelle niitattuja Tiklaksen irtokauluksia. Lapussa lukee, että myyntipakkauksessa on 12 kaulusta. Eli onko näitä myyty kauppoihin, ompelimoihin vai mihin?

Tänään olin tytön kanssa kirpparikierroksella. Löysimme monenlaisia kivoja juttuja, joista pari on pakko esitellä täälläkin.

Eli tällainen helmistä tehty käsilaukku. Tämä oli pakko ostaa, koska meillä on käsityökerhossa sellainen "vakavahenkinen" kilpailu, että kuka löytää helmisimmän vaatteen tai asusteen kirpparilta. En pääse tällä laukulla kuin korkeintaan kakkostilalle, mutta hyvä tämä silti on.

Tässä vielä lähikuva samaisesta laukusta. Ja niin, tämä maksoi 50 senttiä.

Ostin sitten samoilla tulilla vielä toisenkin laukun, vaikka laukut ovat edelleen sisäisellä "ehdottomasti kielletty" -ostoslistallani.

Mutta eihän tätäkään voinut kirpparille jättää, kun hinta oli vain 3 euroa ja kunto ihan priima. Toisella puolella laukkua on Niiskuneidin kuva.

Tuolla otsikossa lukee, että luvassa on kauluksia, laukkuja ja taskuja. Taskuasia kuitenkin meinaa nyt reistailla, kun en nyt yhtäkkiä saa ladattua tänne enää kuvia. Mutta minäpä kerron vähän aiheesta.

Kevään ensimmäinen käsityökerho oli torstaina. Meillä on ensimmäisen työn aiheena tunteet, ja työn koon pitäisi olla miniatyyri. Työ on ollut minulle hyvin vaikeasti lähestyttävä, enkä ole millään keksinyt siihen mitään. Sitten käsityökerhossa minä muka kuitenkin pollevana aloin suunnitella aiheeseen liittyvää työtä (siitä olisi siis ollut se kuva). Sitten suurten ideoiden keksimishetkellä tänään aamuyöllä huomasin, että eihän se minun suunnitelmani mikään miniatyyri ollut. Mutta palataan näihin suunnitelmiin ja niiden toteutuksiin myöhemmin.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Pieni pienelle

Siinä se on. Pieni pussi pienelle soittimelle. Tehty pienistä nauhanpätkistä ja farkkukankaasta.

Yleensä kun tarvitsen mp3-soitinta sisätiloissa, niin minulla ei silloin ole minkäänlaista taskua, johon sen laittaisin. Haluisin siis soittimelle pienen pussukan, jonka voi laittaa hakaneulalla paitaan kiinni ja sitten ruveta vaikkapa imuroimaan.

Siis sellaisella hienommalla koruhakaneulla. Paitsi. Että. Kun. Niin, olisihan se tietenkin pitänyt älytä, että vaikka pienestä soittimesta onkin kysymys, se painaa sen verran, että neula tekee melkoiset reiät paidanrintaan. Voi siis olla, että tästä tulee sittenkin sellainen kaulassa roikotettava malli.

Nyt ulos päivän toisiin lumitöihin.

torstai 6. tammikuuta 2011

Sekalaisia farkkuisia

Joku inspiraationpoikanen sai leikkaamaan farkkukankaasta peukalonpäänkokoisia neliöitä.

Ajattelin ommella ne kiinni isompaan farkkukankaaseen. Mutta tyttö halusikin seinälleen tuollaisen ilman ompeluksia. Niinpä liimasin neliöt keskeltä kiinni pikkutipalla erikeeperiä.

Seuraavan tein sitten ompeluksien kera.

Ompelin vain vähän siksakilla keskeltä kiinni, että voin sitten tarvittaessa purkaa ja hapsottaa reunoja enemmän.

Seuraavaksi innostuin ompelemaan reilun sentin leveitä farkkukankaansuikaleita.

Inspiraatio näiden sekalaisiin farkkuisiin kokeiluihin oli niin suuri, että sain viimein näitä varten käytyä ostamassa haihtuvaa liimaa. Ja taas opettaja oli oikeassa, minä olisin tarvinnut sitä jo montamontamonta kertaa aikaisemminkin.