keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Ompelin

Tänään töistä ja kauppareissulta kotiuduttuani olin aivan rättipoikkiväsynyt. Kaaduin sänkyyn ajatuksella, että nyt ei voi välttyä iltatorkuilta. Silläkään uhalla, että illalla ei sitten tule uni silmään. Otin kuitenkin muka kirjan käteeni. Kirja oli minulla kesken oleva Juliane Windhagerin Oulun enkeli. Aloin lukea juuri tuota nimikkokertomus Oulun enekliä. Siinä sanottiin, että kertomuksen enkeliä ei voinut parhaalla tahdollakaan sanoa kauniikisi. Pomppasin pystyyn pirteänä kuin peipponen päässäni ajatus rumasta enkelistä. Ei muuta kuin parsinjalka ompelukoneeseen ja rumaa enkeliä piirtämään.

Tuli tyttö ja poika.

Tuli mies.

Tuli nukkekoti. Huomatkaa vasemmanpuoleisessa ylähuoneessa pianoa soittava henkilö!

Tuli pariskunta.

Tuli poika kiikussa.

Tuli kiikku puussa ja lintu puunoksalla.

Ei vissiin sitten ollutkaan tarvetta piirtää sitä rumaa enkeliä.
Mutta siinä oli päivän terapiahetkeni. Enää ei väsytä juuri yhtään, mutta hymyilyttää kovastikin!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Nyt on tunteita

Kuten on jo tullut muutamaan kertaan mainittua, täällä on tehty käsityökerhon työtä nimeltä tunteet. Tarkoituksena oli kuvata tunteita väreillä. Ettei homma rönsyile mahdottomuuksiin, minun piti taas rajoittaa itseäni. Määräsin itselleni, että käyttämieni värien piti löytyä pääosin yhdestä tietystä nappipurkista.

Napit ompelin lasten farkkujen taskuihin.

Nostalgia.

Tyyni.

Puhtaalta pöydältä.

Riemu.



Taskut on ommeltu kiinni vanhoihin lasten henkseleihin. Tuonne yläpäähän on tarkoitus laittaa joku systeemi, josta työ laitetaan seinälle roikkumaan. Kuva on hankalanmallinen, enkä saa sitä tähän leveämpänä, mutta klikkaamalla sen saa vähän suuremmaksi.

Tässä vielä todiste, että ainakin osa työstä täyttää "määrätyt" miniatyyrimitat.

Olisi pitänyt määrätä itseään vielä ottamaan kuvat paremmalla päivännäöllä, mutta kun ei malttanut. (Jälkikirjoitus: Annoin tuon määräyksen itselleni ja vaihdoin vähän kuvia...)

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Syrän siitä tulikin

Älyttömän sievänvärinen iso munakenno osui silmiin viikontakaisella reissulla Haaparantaan. Silppusin munakennon veteen ja laiton sekaan tapettiliisteriä. Yritin tehdä massasta helmiä, mutta eivät ne nyt sitten onnistuneetkaan. Joten taas tuli tuollaisia paperimassasydämiä. Päätynevät kesäpaikan ulkohuussiin.

Hyvää ystävänpäivää!

tiistai 8. helmikuuta 2011

Posliinimaalarina

Otettiin lauantaina vaihteeksi äkkilähtö ulkomaille. Käytiin siis Haaparannalla ja mennen tullen vähän myös Torniossa. Sieltä mies osti minulle 50 sentillä pienen posliiniastiaston. Ihan söpöjä astioita, mutta eiväthän nuo oikein istu sisustusvuorossa olevan vallattavan talon tyyliin.

Siispä maalasin kukkaset piiloon valkoisella akryylimaalilla.

Ja maalasin tilalle toisenlaisia kukkasia samaisilla väreillä.

Nyt on sitten kokeiltu posliininmaalaustakin, vaikkakaan ei oikeilla posliiniväreillä. En kuitenkaan maalannut näitä:

Eli Haaparannan Iittalan myymälästä löytyi ne toissajouluna missaamani pikkuruiset Taika-kupposet. Hintakaan ei ollut paha, reilut neljä euroa kuusi kappaletta!

maanantai 7. helmikuuta 2011

Nyt myös rintakoru

Karttakorusarja on täydentynyt rintakorulla.

Suunnittelemiani ja valmistamiani Oulu-aiheisia karttakoruja on myytävänä Oulun taidemuseon museokauppa Ainoassa.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Värejä

Kuvassa on tunteitani väreissä. Ylärivissä vasemmalta oikealle viha, ilo ja suru. Alarivissä vasemmalta oikealle rakkaus, kateus ja rauha. Tuo oli käsityökerhomme "harjoitustehtävä" varsinaista tunnetyötä varten. Sovimme tunteet, ja jokainen teki ne omanvärisinään ja -näköisinään.

Huomasin, että tunteita on hirveän vaikea värittää. Sama tunne on tänään erivärinen kuin huomenna. Helpotin omien tunteideni väritystä päättämällä, että käyttämieni värien on löydyttävä nauhalaatikostani.

Päätin, etten jätä tunnelappustani monumentoitumaan kaapinperälle, vaan teen siitä heti jotain. Tekaisin siis pussukan:

En halunnut käyttää kankaan mustaruskeaa päätä, joten leikkasin sen pois. Jäljellejääneestä neliöstä tein kolmiopussukan. Päällystin kankaan kaavamuovilla.

Tässä pussukan toinen puoli. Minusta tuo on aika hauskanmallinen. Pussukka sopisi hyvin esimerkiksi saksien kuljetukseen, mutta sakset eivät ihan mahdu sinne. Mutta ainahan pussukoille käyttöä löytyy.