maanantai 25. huhtikuuta 2011

Merkkejä






Ihanasti oli kesän merkkejä kesäpaikassa!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Äimistellään lisää

Eilen illalla pidettiin käsityökerhon kevätkauden päättäjäisiä yhden kerholaisen kellarissa. Olikin se lysti ilta. Eikä me pelkästään syöty ja äimistelty, vaan tehtiin ihan töitäkin.



Nyt meillä on mainiot äimistelypaidat. Kun tuon paidan laittaa päälle, tietää kotiväkikin, että nyt ei ole tekojen aika, vaan nyt äimistellään.

Eilisessä illanvietossa saatiin leikkiä pitkästä aikaa myös lorupussia. Yksi kerholainen oli käärinyt meille muille yllätykseksi ihanat kääryleet, joissa oli kankaalle painettu runo ja toiselle kankaanpalalle painettu kuva. Näistä kai pitänee tehdä kesänodotustyö, sillä kesäläksy on ihan toinen.

ELI HUOMIOHUOMIO, NYT KERRON KÄSITYKERHOLAISTEN KESÄLÄKSYN!!!!! Toimeksiannossa on kolme asiaa:
1) Keltainen
2) Kolmiulotteinen
3) Koko on vapaa

Muutkin kuin käsityökerholaisethan voivat tuosta napata kesäläksyn. Kerrottakoon kuitenkin, että ei me kaikki olla vielä tehty edelliskesänkään läksyä...

Kiitos eilisestä illan emännälle ja isännälle, lorupussin laatijalle, opettajalle ja kaikille mukanaolleille! Ja terkkuja myös poissaolleelle!

Kaikille lukijoille hyvää pääsiäistä!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Äimistellään

Talvikauden kodin ulkopuoliset harrastukset alkavat olla ohi. Mutta tekemistähän aina on. Ja jos tekemiseen ei riitä inspiraatiota, niin äimistellään. Äimisteltävää tässä maailmassa ainakin riittää.

Kuva on Kempeleen kansalaisopiston viikonloppuna olleesta kevätnäyttelystä, jota en ehtinyt täällä mainostamaan. Aivan mahtavan upeita ja inspiroivia töitä hyvin esillelaitettuna oli näyttelyssä tälläkin kertaa.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Vaatteet sai hän

Ensin ompelin hänelle farkut.

Sitten virkkasin verkkopaidan.

Ja sitten ompelin flanellipaidan.

Tyytyväinen on nyt hän.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Tein nuken





Oltiin perjantai-ilta sekä lauantai- ja sunnuntaipäivä äitin kanssa Oulunsalon kansalaisopiston järjestämällä nukkekurssilla. Ylläolevat kuvat ovat nukestani.

Allaolevassa kuvassa nukkeni poseeraa äitini tekemän nuken kanssa. Nuket ovat 50 senttiä pitkiä.


Äitin nukella on näin hieno kampaus.

Nuket on tehty rautalangasta, piipunrasseista, superlonista, vanusta, levyvanusta ja sukkahousuista. Nyt täytyy tehdä nukelle vaatteet. Niin ja on tuolla jo toinenkin nukke tuloillaan. Aika mielenkiintoista puuhaa.

000

Aiheesta toiseen. Jos Oulussa päin liikutte, niin käykää ihmeessä katsomassa isosiskoni näyttely Oulun Maakarissa.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Mitä teinkään ennen kuin minulla oli...

Sain ompeluhaasteen Jokkemaasta: Esittele blogissasi sinulle mieluinen, rakas tai tuikitarpeellinen ompelutarvike. Pelkkä kuvakin riittää, mutta ainahan on kiva kuulla miksi valitsit juuri kyseisen esineen.

Ompelukoneen parsinjalka on minulle mieluinen, rakas ja tuikitarpeellinen ompelutarvike. Tutustuin ompelukoneen parsinjalkaan syksyllä 2006 mentyäni kansalaisopiston käsityöpiiriin, josta täälläkin olen monet kerrat kertonut. Sen lisäksi, että parsinjalka on osoittautunut minulle tuikitarpeelliseksi, se on antanut minulle uuden harrastuksen ja uusia ystäviä. Tutustumiseni parsinjalkaan on vaikuttanut syvästi koko elämääni.

Kiitos Jokke. Ompeluhaasteeseen kuuluu lähettää haaste eteenpäin viidelle bloggaajalle. En nyt nimeä ketään, mutta ottakoon tästä haasteen vastaan ken haluaa. Ja minun mielestäni tuota ompelutarvike-sanaa voi laajentaa koskemaan muitakin käsityötarvikkeesta.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Kanavasäkki

Olen kirpputoreilla pyöritellyt käsissäni keskeneräisiä ja valmiitakin kanavatöitä. Haaveissa on ollut tehdä niistä - no jotakin. Ostaminen on kuitenkin tökännyt joko hintaan tai työn aiheisiin. Useimmiten tyrkyllä on kukkia tai punatulkkuja, jotka eivät ole oikein sytyttäneet.

Mutta nyt löytyi:

Iso 35 x 50 senttinen hauska, vähän keskeneräinen työ. Hinta oli 5,5o euroa, mikä on paljon kirpputorilta ostettavaksi käsityötarpeeksi, mutta kohtuullinen hinta näin suuresta ja hienosta työstä. Nythän ei siis puhuta siitä, mitä tuon pitäisi oikeasti maksaa jos tuon tekemiseen käytetty aika lasketaan.

Minusta tuo oli ihan selvä aihio laukuksi tai säkiksi. Parin päivän mietinnän jälkeen tiesin mitä vielä tarvitsen:

Keltainen pöytätabletti pohjaa varten, keltainen tyynyliina vuorta varten ja värikäs vyö sangaksi.






Tulipas paljon kuvia, mutta kun olen tästä aika tohkeissani...

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Syntyi turhautumisesta ja metallivetoketjusta

Taannoin meidän oli määrä käsityökerhossa tehdä metallivetoketjusta koruja tai jotain. Ajattelin etukäteen, että selvä homma. Otan lähtiessä vetoketjut vetoketjulaatikostani ja sitten kerhossa teen niistä jotain. Aamulla kurkistin vetoketjulaatikkooni huomatakseni, että siellä ei ole ainuttakaan metallivetoketjua. Muovisia oli kyllä joka lähtöön. Ei muuta kuin ruokatunnilla kirpputorille metallivetoketjuja metsästämään. Ja tuona päivänä tapahtui ihme, kirppurorilla oli kuin olikin metallisia vetoketjuja. Ostin niitä kolme kappaletta. Käsityökerhossa ostin vielä opettajalta pari vetoketjua lisää. Pyörittelin illan vetoketjuja käsissäni, mutta en saanut niistä aikaiseksi yhtään mitään.

Tässä sitten yhtenä iltapäivänä olin töistä tultuani vihainen ja turhautunut. Työpöydälläni lojuvaa viiden metallivetoketjun sykkyrää katsellessani tulin entistä turhautuneemmaksi. Tulin siinä sitten leikanneeksi vetoketjun noin kolmesenttisiksi pätkiksi.

Ompelin pätkät kiinni mustaan leveään kuminauhaan.


Turhautumisesta ja metallivetoketjusta syntyikin aika viehtättävä vetoketjuranneke.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Kannuja ja taloja

Käsityökerhomme opettajalla oli eilen mukana kaksikin harjoittelijaa, jotka kumpikin teettivät meillä hauskat työt. Ensin tehtiin miniatyyrejä.

Eli tälläisiä pieniä söpöjä kannuja. Ne on tehty paperista. Opettajamme suositteli, että kovetamme kannut Paverpolilla, niin voimme käyttää ne johonkin työhömme. Aion kokeilla kovettamista, vaikka nämä kannut tulevat ihan nukkekotikäyttöön. Vierastan nimittäin ajatusta, että nukkekodissani olisi jotain noin herkästi särkyvää. Astia on kuitenkin astia, ei se voi olla ryttyyn painuvaa paperia. Vai voisiko nukkekodissa olla kertakäyttöisiä paperiastoita?

Toinen tehtävä oli sitten tehdä kankaalle kuva postikortista, joka esitti Wienin Hundertwasser-taloa.

Tässäpä minun näkemykseni aiheesta. Aikaa tuon tekemiseen on siis käytetty noin kaksikymmentä minuuttia... Mukavaa oli tämänkin tekeminen.

Pienestä se siis taas lähtee.

Aiheesta kolmanteeen. Ostin alkuviikosta retkiluistimet - 75 prosentin alesta. Tulin äsken toiselta kokeilukerralta ja oli kuulkaa kivaa. Oli pieni tuuli, joka pukkasi minut hidasta vauhtia Vihiluodon rannasta Oritkarin rantaan ilman, että tarvitsi juuri eväänsä väräyttää. Palatessa oli tietysti sitten pieni vastatuuli, joten tuli sentään liikuntaakin. Oli kyllä vähän pelottavaakin, sillä koko reissulla näin vain kaksi hiihtäjää ja aloin epäillä, että koko retkiluistelureitti on suljettu.

Hyvää viikonloppua!