sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Aina ei onnistu

Silloin joskus vuosia sitten, kun fleece-kangas yleistyi, ostin halvan vaaleanvioletin fleece-viltin ajatuksella tehdä siitä jotain. Viltti on kököttänyt pakkauksessaan kaapissa kaikki nämä vuodet, enkä minä ole siitä mitään tehnyt. Nyt näin kaupassa nätin fleece-tunikan ja ajattelin, että minäpä tekaisen siitä viltistä jonkun mukavan ja lämpimän hölttänän. Ajatus oli, että koristelen fleeceä farkkukankaalla. Siispä toimeen. Vaaleanvioletti on kyllä ihan minun värini, mutta tunikaa räätälöidessäni minulla oli koko ajan tunne, että teen jotain ihme porsaspukua.

Eikähän se fleecen väri siitä miksikään muuttunut, vaikka sitä farkkukankaalla koristelin. Mielessä pyöri värjäämisen mahdollisuus. Vähän epäilytti, tarttuuko fleeceen minkäänlaista väriä. Ei viitsisi ruveta monimutkaisiin tai kalliisiin keitoksiin tai pesukonevärjäyksiin ihan tyhjän päiten.

Kaupassa sattui kohdalle reilun neljän euron väri, jolla pystyi värjäämään ihan vain teräksiksessä pesualtaassa ilman sen kummempia toimenpiteitä. Paketin kyljessä tietysti sanottiin, mihin kankaisiin väriä ei voi käyttää. Enhän minä kuitenkaan tiennyt, mistä se fleecevilttini oli tehty, kun olin heittänyt sen pakkauksenkin jo menemään. (Älkää kertoko minulle, että fleece on polyesteriä, sillä näkeehän sen ihan vaikkapa wikipediasta.)

Ei muuta kuin värjäämään. Ja hyvältä näytti:

Siitähän tulee aikalailla ihananvärinen.

Mutta mitä sitä tyhjää, huuhdellessa väri häipyi kankaasta farkkukangasta lukuunottamatta kuin tuhka tuuleen tai kuin vesi viemäriin.

Nyt minulla on sitten violetilla farkkukankaalla koristellut värkit porsaspukuun. VOI OLLA, että esittelen sen täällä joku päivä, jos se sattuu valmistumaan.

torstai 27. lokakuuta 2011

Taas pitää kerätä vessapaperirullan hylsyjä

Tämän päivän askartelutuokiossa tarvitsin vessapaperirullan hylsyn. Mikä tahansa vessapaperinhylsy ei kuitenkaan käynyt. Tarvittiin hylsyä, jonka voi pakkauksen mukaan heittää vessanpönttöön, mutta jota ei vesilaitoksen mukaan saa heittää vessanpönttöön.


Leikkasin hylsyn auki ja ompelin siihen vapaalla konekirjonnalla kuvioita. Kun ompelukset olivat vaalmiita, kastelin hylsyn.

Hylsy muuttui paperihötöksi, jonka pystyi repimään pois kuvion ympäriltä. Ompelusten välistä höttöä jäi vielä pilkistämään (ainakin tässä ensimmäisessä kokeilussani).

Kuivatuksen jälkeen minulla on somia (?) kangasmerkkejä käytettäväksi tarvittaessa jossakin työssä.Eikä tarvittu häviävää kangasta tai ompelukehystä.

---

No jaa, kaikkea sitä ihmisen päähän pälkähtääkin. Tai miksipä ei pälkähtäisi, jos vessapaperirullan hylsyt ovat olleet pääraaka-ainetta lapsuuden askarteluissa.

torstai 20. lokakuuta 2011

Laukku mallia muovikassi

 
   

Aikaisemmin keskeneräisenä vilauttamastani tilkkumaalauskokeilusta syntyi laukku mallia muovikassi. Yläreunassa on kaksinkertainen farkkukangas ja välissä vahva kovikekangas. Niiden päälle on ommeltu sikinsokin vapaata konekirjontaa vahvikkeeksi. Ompelin kovikekangassuikaleen myös pohjaan.

Tässä laukussa farkut elävät jo kolmatta elämää. Ensin ne palvelivat normaalifarkkuina. Toisen elämän farkut saivat, kun niiden lahkeet rapsutettiin rikki raastinraudalla. Nyt farkuilla on vuorossa laukkuelämä.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Hyviä alkuja

 
 
 
Paljon toisiinsa liittymättömiä asioita, mutta vähän sanottavaa. Näin tällä kertaa.


torstai 13. lokakuuta 2011

Tyytyväisenä

 

(Leuhkimisen aihe ei kuitenkaan liene se, että entinen leikkas kiinni...)


Lauantaina olisi sitten Raahe-päivä. Mukaan piti ottaa kangasta pienimuotoista painamista varten. Ainakin leimasimilla painetaan. Muistiinpanoissani lukee myös sana kangasliidut, mutta en yhtään tiedä, miksi siellä niin lukee...

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kurssilta tulossa

 

Olin viikonlopun kirjansidontakurssilla, jossa opetettiin koptisidos. Ehdin sitoa kaksi kirjaa.
 
Vasemmalla A4:n korkuinen, ja puolikkaan A4:n levyinen kirja, jonka kansissa on kopio vanhasta kaavalehdestä. Oikalla A5-kokoinen kirja, jonka kannet ovat itse marmoroimastani paperista.
Tässä takakannet. 
 



Osa kapean kirjan sivuista on lehdistä talteenottamiani käsityöoheita ja muuta tarpeellista, mutta valtaosa tyhjiä sivuja.



 
En ole ennen sitonut kirjoja koptisidoksella, mutta se oli erittäin mielenkiintoinen ja mukava kirjansidontatapa.

Toisen kirjan kansi oli tarkoitus tehdä osittain farkkukankaasta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä ompelukoneeni päätti lopettaa toiminnan eilen illalla juuri, kun minun olisi pitänyt ommella kansia....

Kurssilla oli mukavia ihmisiä, jotka tekivät hienoja kirjoja. Katsokaa esimerkiksi TÄÄLTÄ.

torstai 6. lokakuuta 2011

Valmista tuli



 
 
 
 
 
Uusi erä karttakoruja on lähdössä myyntiin Oulun taidemuseon museokauppa Ainoaan. Mallistossa siis kaulariipuksia, rannekoruja ja rintarosseja. Mallit ovat entiset tutut, joista voi lukea lisää TÄÄLTÄ.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Näillä jatketaan

Karttakoruvärkkien parissa menee vielä seuraavakin viikko. Palaan linjoille kunhan ehdin.