sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Neulominen loppuu tähän

Uusimmassa Kielikello-lehdessä on murteiden sanakirjan toimittaja Minna Salosen artikkeli Kuro kaks silmä oikke ja kaks nurja - Kutomisesta ja vähän neulomisestakin. Salonen sanoo artikkelissaan, että suomen yleiskielessä voi sanoa kutovansa sukkaa (teksti kuvassa ylhäällä).

Tulin artikkelista niin iloiseksi. Täällä blogissanihan olen kutonut sukkaa sun muutakin jo ennenkin. Silti joka kerta, kun olen niin tehnyt, on korvaani kuulunut äidinkielenopettajan kuiske: "Yleiskielessä ei sukkaa kudota, vaan se neulotaan". Vaikka tuossa artikkelissa annetaan selkeä lupa vain sukan kutomiselle, aion tästä lähtien täällä blogissani kutoa myös lapasia, kaulaliinoja ja kenties jopa paitoja. Itse asiassa aion selvittää, että voinko myös muissa julkaisuissa kutoa muutakin kuin sukkaa ilman äidinkielenopettjan kuisketta korvissani.

Sitten on uuden vuoden lupauksen aika. Ensi vuonna pyrin suhtautumaan armollisemmin omiin ja myös muiden tekemiin virheisiin. Oletettavasti ompelen edelleen vinoon, jätän langanpätkiä päättelemättä, enkä noudata annettuja ohjeita. Hyvää uutta vuotta!

perjantai 28. joulukuuta 2012

Ennen uutta vuotta

Joulu tuli ja meni. Sopimuksia lahjattomasta joulusta tehtiin sinne sun tänne suuntaan, mutta silti tontulla (kuvassa?) oli aattona paketteja jaettavana. Minua lahjottiin useasta suunnasta muun muassa aivan valtavan inspiroivilla käsityö- ja puuhastelutarvikkeilla. Ihan hirveän paljon kiitoksia niistä tätäkin kautta! Kylläpä tontut taas tiesivät, mitä sitä ihminen tarvitsee!

Minäkin sain vielä joulun alla muutaman pukinkonttiin menneen käsityön valmiiksi.
Eli sain ommeltua nuo aikaisemmin esittelemäni pojan piirrosten mukaan tekemäni ompelukset tyynyiksi.
Ja kylmäkätisille valmistui lämmikettä.

Tein myös itselleni muistoksi kuvakirjan, johon laitoin kuvia tänä vapaavuonna tekemistäni käsitöistä ja muista puuhasteluista. Sitä tehdessäni huomasin, että kylläpä se onkin ollut antoisa ja monipuolinen vuosi.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Laukku


Olen keräillyt pieniä lasten farkkuvaatteita talteen. Nyt yksi mekkonen jalostui laukuksi.
 
Unohdin tietysti kuvata mekon ennen laukkuvaihetta, mutta tuosta alakuvasta ehkä hahmottaa millainen mekko oli kyseessä.
Eli leikkasin tuon yläosan pois, laitoin vetoketjun yläreunaan, ompelin alareunan kiinni ja laitoin farkkuvyön sangaksi.

Toiseksi viimeinen päivä vuorotteluvapaata meneillään. Petivaatteet ovat ulkona ja lihapata uunissa.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kiireellisesti

Saan joululahjaksi aivan ihanat kengät. Nehän vaativat tietenkin kaverikseen uuden huivin. Se muotoutui kiireellisesti kympin puikoilla kahdesta erivärisestä kerästä Puro-lankaa. Tarpeellinen määrä räyhäkkyyttä huiviin syntyi, kun pudotin pari silmukkaa ja tein huivin toisesta päästä kolmihapsuisen luirukkeen.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Kissa(n)päivät


Aamulla fiilistäni tunnustellessani huomasin, että haluan ommella. Fiilis syntyi ehkä eilen seinillä olevia lasten piirustuksia järjestellessäni. Inspiraation aiheutti tämä pojan vuosia sitten askartelema kissa:
Kopioin kissan kaavapaperille, leikkasin osat kankaasta ja ompelin osat farkkukankaaseen kiinni. Ja kyllä, muistin käyttää häviävää liimaa, jolla liimasin osat kankaalle ennen ompelua!

 
Kissa on selvästi sukua tuolle alakuvassa oikealla olevalle tekeleelle. Nyt olisi sitten kaksi hyvää alkua vaikka tyynyiksi.

Kissat olivat eilenkin mielessäni pipareita leipoessani. Kissa-aiheista piparkakkumuottia pyöritellessäni ihmettelin, että miten kissat liittyvät jouluun. Mutta sitä minä ihmettelin vielä enemmän, että missä on minun piparkakun mallinen piparkakkumuotti. Ihan vähän aikaa sitten nimittäin leikimme ystävän kanssa kaupassa "mistä piparkakkumuotista luopuisin viimeiseksi" -leikkiä. Minä sanoin luopuvani viimeisenä siitä perinteisestä piparkakun muotoisesta muotista. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että olen luopunut siitä ensimmäisenä. Tai sitten se on päätynyt säilytysjärjestelmässäni osastolle Huovutustarvikkeet.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Pienien siivousta

 
 
Tänä aamuna siivosin nukkekodit. Nukkekodin joulukuusi meinasi olla hakusessa, mutta löytyi sitten Siirin olohuoneesta... Siiri tuli peinteisesti parvekkeelleen tutkailemaan meininkiä näin joulun alla.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Nappisäilö

 
Omistan melkoisen määrän nappeja, jotka on säilöttynä purkkeihin, pusseihin ja purnukoihin. Työpöytää siivotessa huomasin kaataa yhden nappipussukan sisällön kirpparilta ostamaani kehykseen. Kehys on makuuni väärän värinen (aion maalata sen), eivätkä pussukassa olleet napit ole kauneimpia omistamiani (aion vaihtaa ne kauniimpiin), mutta aika hieno taulu se on kuitenkin. Olisipa kivaa, jos noita kehyksiä olisi useita ja voisin säilöä niihin kaikki nappini. Se vaatisi kuitenkin melkoisesti seinätilaa. Ehkä sitten joskus sinne suureen työtilaani, jossa on omat pöytänsä kaikille hommmilleni ja hirveästi seinätilaakin...

maanantai 3. joulukuuta 2012

PP-piiri koolla

Lauantaina vietettiin käsityökerhon syksyn viimeistä kokoontumista mustavalkoisten pakettien, taiteen ja punaisten pipojen merkeissä. Mustavalkoinen paketti oli ennakkoon sovittu tekijä, punaiset pipot olivat päässä sanattoman sopimuksen mukaisesti.

Käsityökerhomme pikkujouluperineeseen kuuluu tuoda paketti, joka sisältää jotakin erittäin tarpeellista, mutta sellaista joka löytyy omasta kaapista. Pakettiin voi siis pistää itsellä kesken jääneen käsityön, tarpeettomiksi käyneitä käsityötarvikkeita, viime jouluna tulleen paketin sisällön tai mitä nyt mieleen juolahtaa. Paketit jaetaan satunnaisessa järjestyksessä. Yleensä käy niin, että paketti sisältää jotain sellaista, jota paketin saaja juuri tarvitseekin.
 
Tässä saamani paketin sisältö. Eli sieltä löytyi aina tarpeellisia tilkkuja, karkkipapereita, joulukalenterin luukkuja ja paperinarun pätkiä. Omistajaa vaihtoi tänä vuonna myös muun muassa siskon anopin vanha vyö, kansanedustajan paidan hiha, pariton lapanen sekä nuken pää ja kädet.

Taidetta äimistellessä syntyi myös aihe ensi kesän kesätehtävälle. En oikein kykene kuvailemaan sitä, mutta opettaja antaa varmasti aikanaan tarkemmat ohjeet, kunhan saa sanat sille asialle. Luulen kuitenkin, että halutessaan kaikille löytyy värkit työhön mustavalkoisesta paketista.

Ennen kesätehtävää on tietenkin tehtävä joulutehtävä. Sitä varten opettaja jakoi meille paperilaput, joilla on kirjain. Tuo saamamme kirjain tulee kirjailla 12x12 sentin kokoiselle kankaalle lähes kankaanpalan kokoisena 12.1. mennessä. Ja nyt ei kuulemma saa sooloilla, vaan on tehtävä juuri ne kirjaimet, jotka saikin ja juuri annetun kokoiselle kankaalle. Muuten opettaja voi antaa laiskanläksyksi kaikki aakkoset!

Kuten arvata saattaa, päivä hurahti ohi lystikkäästi ja nopeasti. Kotimatkalla puhe kävi jo sen verran hulvattomaksi, että kuljettaja uhkasi ajaa meidät jatkoille Kiinaan tai jotakin sinne päin.

Kiitos kaikille mukanaolleille ja terveisiä niillekin, jotka eivät päässeet paikalle. Erityiskiitos opettajalle sekä päivän parhaasta taidetarjonnasta vastanneelle kukkamerien ja keramiikan taitajalle!

perjantai 30. marraskuuta 2012

Pitäisiköhän vaihtaa lajia

Pitäisiköhän vaihteeksi siirtyä sukista vanttuisiin? Nyt annetaan jämälangoille kyytiä!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Ja mitä me tehtiinkään


Lupasin tuossa aiemmassa postauksessa, että kerron mitä teimme lauantaina käsityökerhossamme. Meillähän oli ohjelmassa kontaktivärjäystä. Menomatkalla huokailimme vuorotellen kanssamatkustajan kanssa, että ei oikein kauheasti innosta. Oli vähän vetämätön olo ja marraskuun harmauttamat mietteet molemmilla. Sovimme, että yritetään olla innostuneen oloisia, mutta ei tehdä mitään jos tuntuu, ettei homma huvita.

Opettajia (niitä meillä oli tosiaan kaksin kappalein) kuunneltuani aloin sitten jo vähän innostua. Ruostevärjäyskin alkoi taas kuulostaa kovin kiehtovalta. Siihen en kuitenkaan ryhtynyt, koska päätin keväällä, etten enää ikinä ruostevärjää. Heitin nimittäin silloin pois ruosteiset romut, joita olin käyttänyt edellisissä kokeiluissa. Innostuin sen sijaan vasarointihommista:

Tämä hieno ja iso (huomaa kuvan nuppineula) lehti siirtyi kankaalle. Eli lehden päälle laitettiin maalarinteippiä (tai kontaktimuovia), jonka päältä hakattiin vasaralla. Ja ihme, noin sievästi se siirtyi lehtivihreä kankaalle.

Ja nämä palleroiset ja hienot kuviot syntyivät, kun painelin kankaaseen marja-aronioita.

Monenlaista muutakin opetettiin, mutta nämä jäivät minun varsinaisiksi kokeiluikseni. Enkä sitten kotonakaan laittanut kankaita pihamonttuihin kompostoitumaan...

Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin, kokoontumesta tuli taas uutta virtaa niin, että sillähän selättyy koko marraskuu! Ja seuraava kokoontuminen on jo ensi lauantaina!

Kerrottakoon vielä sekin, että pääsin maanantaina määränpäähäni marraskuisessa kirjoittajaoperaatiossani. Kirjoitin reilusti yli 50 000 sanaa! Olen luvannut itselleni omenahyvekahvit.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Ompelin karkkeja


Kun lapset olivat pieniä, tein heille (tietenkin) joulukalenterin, josta tuli karkki-, tarra- ja pikkutavarayllätyksiä. Jossain vaiheessa omatekoinen kalenteri vaihtui kaupan suklaakalentereihin.
Nyt päätin, että tähän kotiäiteilyyni kuuluu joulukalenterin teko. Eilisaamuna se inspis sitten pukkasi päälle. Minusta siitä tuli niin hieno, että pakko esitellä se teillekin: 
Ensin ompelin nuo joulupukkitikkarit yläreunasta toisiinsa kiinni vähän limittäin. Sitten ompelin nuo ylhäällä olevat karamellit kiinni leveään lahjanauhaan ja ompelin sen nauhan sitten kiinni tikkaririvistöön. Samalla ompelin taakse tuon ripustuslenkin.

Seuraavaksi ompelin jokaisen tikkarin alareunaan kiinni kaksi karamelliä.
Liimasin jokaiseen "luukkuun" pienet tähtitarrat, joihin kirjoitin numeron. Minulle kävi kuitenkin niin, että tussi (vaikka olikin tenttutussi) ei pysynyt tarrassa. Eli nyt niissä tarroissa on numero vain painaumana. Eli testatkaa te ensin ennen kuin teette.

Poika ei ensin halunnut omatekoista joulukalenteria, mutta kun hän näki tuon, niin johan rupesi kelpaamaan!

Olen minä ennenkin karkkipapereita ommellut, mutta ei niissä aikaisemmin ole ollut karkkeja sisällä. Mutta näkyypä se onnistuvan noinkin. Ommellessa meni rikki vain yhden karamellin paperi, mutta sainpahan sitten minäkin kompiaisen suuhuni.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Parhaat puoleni

Käsityokerhomme syksyn työn nimeksi annettiin Parhaat puoleni. Työn koon piti olla noin A4, mutta ei "missään nimessä" juuri aanelosen mallinen. Minun työni on leveydeltään noin A4 ja korkeudeltaan noin A3.

Työhöni päätyi blogissani tänä vuonna vilahtaneet ihmishahmot. Ne on siis kirjottu vapaalla konekirjonnalla häviävälle vessapaperirullan hylsylle. 
Työn teksteistä osa on kirjoitettu paperille, josta ne on skannattu ja tulostettu kankaalle. Mukana on myös vapaalla ompelukonekirjonnalla kirjoitettua tekstiä sekä kirjainleimasimilla kirjoitettua tekstiä.
Tekstikankaan taustalla on valkoista farkkukangasta. Työn takapuoli on sinistä farkkukangasta, jota pilkistää vähän etupuolellekin.
Ja kehyksenä on kirjoituskoneen nauha, jossa on vähän kirjoitusta siinäkin. (Tuo lanka on tuossa kuvassa joku ihan ylimääräinen asia, jota en huomannut kuvaa ottaessani.)

Ei mikään kovin helppo homma työstää työtä nimeltä Parhaat puoleni. Enkä ihan varmasti kyllä tiedä, että mikä tässä työssä on niitä parhaita puoliani. Sitähän minun ei kuitenkaan tarvitse kertoa kenellekään, vaan kukin voi tulkita työtä ihan omalla tavallaan...

Kylläpä sitä sai taas ihminen virtaa eilen, kun pääsi tekemään käsitöitä (tai katsomaan kun muun tekevät) yhdessä samanhenkisten käsityöystävien kanssa. Siitä mitä sain itse aikaiseksi lisää lähipäivinä.

torstai 11. lokakuuta 2012

Ne sievemmät vanttuut


Jo pari kuukautta sitten väitin, että aion kutoa sievemmät vanttuut. Vähän vierähti, mutta on ne nyt valmiina.

Äsken paistoi piha(nurmikon)sammaleeseen niin kivasti aurinko, että rynnistin ulos kuvaamaan lapasia. No, se aurinko paistoi sitten tuon yhden ruudun verran. Nyt on taas harmaata.


Jos kirjaisin tänne, että aion pestä ikkunat, niin tulisikohan sekin homma sitten paremmin tehtyä...

torstai 4. lokakuuta 2012

Uusi harrastus ja etenkin uudet harrastusvälineet


Minulla on uusi harrastus. Kruisailen nykyisin Vespalla pitkin kylänraitteja. Totta puhuen kruisailu on vielä vähän haparoivaa, mutta siitä ne taidot toivottavasti pikkuhiljaa kehittyvät.

Uusi harrastus vaatii tietysti uusia harrastusvälineitä. Kuten huomaatte, kuvassa minulla on päässä vuosia vanha umpikypäräni. Tyyliseikat tuntevat tietävät, että ei Vespalla ajella umpikypärä päässä. Minua se ei tosin haitannut, mutta mieheni (=harrastukseni sponsorin) mielestä se ei ollut sopivaa. Niinpä en sitten lopulta vastustellut, kun minulle esiteltiin nettikaupan sivustolta tätä avokypärää:




Pääsin testaamaan sitä eilen. Aika pikkusiskomainen, vai?

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Ei näin

Ostin Viipurista tuliaisena (todella hyviä) karkkeja, joissa oli kovin juhlava kääre. Eihän niitä tietenkään hukkaan saanut laittaa. Kun jemmassa on jo läjä kotoisempiakin karkkipapereita, ajattelin käyttää nämä uudemmat päältä pois. Yritin ensin ommella niitä mutta ei siitä mitään tullut. Muistin sitten, että käsityöystäväni kertoi silittäneensä hyvällä menestyksellä paperia muoviin kiinni. Nämähän eivät kyllä taida olla paperia nämä kääreet, mutta yritetään.
 No jaa. Ehkä sittenkin jollakin toisella menetelmällä. Joskus.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Leimasinhommia

Käsityökerhosta poissaoloni takia rästiin jääneet leimasinpainantahommat ovat odottaneet tulemistaan. Homma ei oikein meinannut saada tuulta siipiensä alle. Kurkistelin kaappeihin, että värejä on, kankaita on, finnfoam-levyä on. Eilen pääsin niin pitkälle, että keräsin tarvikkeet yhteen läjään. Sitten se alkoi kuitenkin tuntumaan kovin sotkuiselta ja työläältä se homma.

Tänä aamuna puoli kahdeksalta homma ei tuntunut enää ollenkaan työläältä. Eikä siinä kauan nokka tuhissut, kun kuvioita syntyi kankaalle.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Näitä taas

Näitä alkuvuodesta tuttuja hahmoja syntyi taas yhtenä päivänä. Nämä on siis kirjottu vapaalla konekirjonnalla hajoavalle vessapaperinhyslylle.
Tällä kertaa ompelin osan hahmosta vähän harvempaa, laitoin kirjonnan loppupuolella hylsyn alle palan organzaa, ja rapsutin osasta hahmoa paperin kokonaan pois kynsiharjalla.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Laukkuahan tässä tarvittiinkin

Kirpparilta löytyneet kaksi letitettyä nahkavyötä pakottivat minut laukun tekoon. Yhdistin vyöt toisiinsa, jotta sain mieluiseni pituisen sangan. Itse laukku syntyi kahdesta farkkutaskusta, joiden ympärille jätin farkuntakamuksen kangasta. Jatkoin kappaleita ompelemalla alareunaan kaitaleen, johon olin painanut ja kirjaillut sydämiä.
 Laukun molemmat puolet ovat siis samannäköisiä.
Ja huomio käsityökerholaiset, työstä löytyy leimasimen jälkiä, vaikken viimeksi kurssille ehtinytkään!
Vuoriksi päätyi verhonpätkä.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Torkkupeitto tilkuista


Enpä tiennytkään henkilökohtaiseen tilkkutyöpiiriini ( = minä, tilkut & inspiraatio) ilmoittautuessani, kuinka kovaan rääkkiin sitä itsensä pisti. Pari päivää aamukuudesta yli kellonympärys ompelukoneella tai tilkkuja tuijottamassa, välissä 5-25 kilometrin pyörälenkki ja ruuaksi viikonlopulta jääneitä tähteitä. Sen lisäksi ompelupiirini valtasi lähes koko talon. Yhdessä huoneessa leikkasin kankaita, toisessa ompelin ja kolmannessa sovittelin palasia yhteen.

Mutta siinä se nyt on, kuten kuvassa näkyy (harmi, etten tullut silittäneeksi työtä ennen valokuvausta...). Torkkupeitto on kooltaan noin 125x160 senttiä. Kuten edellisessä postauksessani kerroin, ompelin peiton minun ja tytön aikoinaan painamista ja värjäämistä sekä siskoni painamista kankaista.

 
Ongelmallisin oli tämä iso ötökkätilkku, joka ei minusta oikein värimaailmaltaan sopinut muihin tilkkuihin. Siitä huolimatta päätin käyttää sen tähän työhön.

Ratkaisin ongelmaa peiton taakse tulevan fleece-viltin värivalinnalla sekä vihreillä tikkauksilla siellä täällä.

Jossain vaiheessa minun piti käydä pitkiä keskusteluja itseni kanssa myös ylläolevan tonttutilkun tilanteesta. Se nimittäin alkoi näyttää aika pliisulta muiden tilkkujen keskellä. Tätä ongelmaa paikkamaan ompelin tilkkuun värikkäitä nappeja ja rinkuloita.

Henkilökohtaisen tilkkupiirini palautepalaverissa todettiin, että tunnelma oli mukaansatempaava ja innostunut, vaikka ensimmäinen kokoontuminen venähti oletettua pidemmäksi. Seuraavan tapaamisen kokoonkutsujaksi valittiin inspiraatio.


maanantai 10. syyskuuta 2012

Aamulla varhain

Kuten olen täälläkin kertonut, olen selannut opistojen syyskauden tarjontaa tiiviisti. Menisinkö tekemään muinaispuvun paitaa, tilkkutöihin vai kirjontaan?

Asia ei edennyt jahkaamista pidemmälle, joten päätin aloittaa ainakin tilkkupiirissä. Tai siis päätin perustaa itselleni oman henkilökohtaisen tilkkupiirin. Se on kovin kätevää, koska silloin voi kokoontumisia sovitella helposti tilanteen mukaan.

Ensimmäinen kokoontumiseni oli toissa viikolla. Kokosin silloin läjän kankaita ompelukoneen viereen. Läjään päätyi minun ja tyttären vanhempi-lapsi käsityöpiirissä vuosia sitten värjäämämme ja painamamme kankaanpalat. Seurakseen ne saivat pinon siskon värjäys- ja painantakokeiluja.

Toinen tilkkupiirini kokoontuminen oli tänä aamulla kello kuusi. Olin tuossa vaiheessa jo käynyt mutkan rautatieasemalla ja juokaissut aamukahvit. Sitten huomasin, että paikalla olivat minä, tilkut ja inspiraatio. Siitä se lähti, saas nähdä mitä piirini saa aikaiseksi!