perjantai 3. helmikuuta 2012

Huopaketjua ja reikäneuletta


Pitää tehdä -listallani on pitkään ollut huopaketju-kaulanauha. Nyt se tuli tehtyä. Luotolainen villapaita ei ehkä ole se vaate, jonka kanssa tätä tulee käytettyä (jos nyt minkään muunkaan vaatetuksen kanssa), mutta se nyt saatui olemaan päällä kuvanottotilanteessa. Olen kanssasi aivan samaa mieltä, rinkulat saisivat olla pienempiä.

Toinen pitää tehdä -listan päähänpinttymä on kaulaliina pitsineuleesta. Edelliset kokemukset pitsineuleesta ovat vuosilta 1981 ja 2000. Ensinmainittuna vuonna tein kokonaisen liivin etumuksen pitsineuleella. Toiseksi mainittuna vuonna aloitettu pitsineule on vielä työn alla tuolla kaapinperukoilla.

Vähäisestä kokemuksesta ja pitkästä tauosta johtuen pitsineuleen aloitus oli hieman tuskaista. Minkään mallitilkkujen kanssahan täällä ei ruveta aikailemaan, vaan puikoille pitää heti luoda vähintään 59 silmukkaa. Ja purkaminenhan on minusta ihan syvältä. Hermoja siis koeteltiin. Puikoilla taisi olla pitsineuletta nimeltä Vanamo, Tähkä ja Kesävoi ennen kuin tulin tolkkuihini. Päätin, että on ensiksi tehtävä pitsineule nimeltä "Reikä siinä ainakin on oltava" ennen kuin ruvetaan kirjojen tai lehtien mallien mukaan innostumaan.

Siinä sitä nyt valmistuu. Ei sitä nyt ehkä ihan pitsineuleeksi voi nimittää, mutta jonkun sortin reikäneule kuitenkin.

7 kommenttia:

  1. No hieno on kaulajutska :) Juu ja mallitilkut on ihan yliarvostettuja...kuka niitä muka tarvii :)

    VastaaPoista
  2. No hei, meillä on ollut sama idea, ketjujuttu. Sinun on hieno, minun vielä ajatuksena :)

    VastaaPoista
  3. Apua! Aina, kun tänne tulee, saa mainioita ideoita. Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Täytyy tulla kommentoimaan: arvaa miten minun kävi pitsineuleen kanssa? Käypä katsomassa blogissani insinöörin pitsiliinan vaiheita. Varo vaan!

    VastaaPoista
  5. Virveli: Kiitos vinkistä! Luulenpa, ettei minulle pääse käymään noin, mutta eihän sitä koskaan tiedä! :)

    VastaaPoista