keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Ja mitä me tehtiinkään


Lupasin tuossa aiemmassa postauksessa, että kerron mitä teimme lauantaina käsityökerhossamme. Meillähän oli ohjelmassa kontaktivärjäystä. Menomatkalla huokailimme vuorotellen kanssamatkustajan kanssa, että ei oikein kauheasti innosta. Oli vähän vetämätön olo ja marraskuun harmauttamat mietteet molemmilla. Sovimme, että yritetään olla innostuneen oloisia, mutta ei tehdä mitään jos tuntuu, ettei homma huvita.

Opettajia (niitä meillä oli tosiaan kaksin kappalein) kuunneltuani aloin sitten jo vähän innostua. Ruostevärjäyskin alkoi taas kuulostaa kovin kiehtovalta. Siihen en kuitenkaan ryhtynyt, koska päätin keväällä, etten enää ikinä ruostevärjää. Heitin nimittäin silloin pois ruosteiset romut, joita olin käyttänyt edellisissä kokeiluissa. Innostuin sen sijaan vasarointihommista:

Tämä hieno ja iso (huomaa kuvan nuppineula) lehti siirtyi kankaalle. Eli lehden päälle laitettiin maalarinteippiä (tai kontaktimuovia), jonka päältä hakattiin vasaralla. Ja ihme, noin sievästi se siirtyi lehtivihreä kankaalle.

Ja nämä palleroiset ja hienot kuviot syntyivät, kun painelin kankaaseen marja-aronioita.

Monenlaista muutakin opetettiin, mutta nämä jäivät minun varsinaisiksi kokeiluikseni. Enkä sitten kotonakaan laittanut kankaita pihamonttuihin kompostoitumaan...

Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin, kokoontumesta tuli taas uutta virtaa niin, että sillähän selättyy koko marraskuu! Ja seuraava kokoontuminen on jo ensi lauantaina!

Kerrottakoon vielä sekin, että pääsin maanantaina määränpäähäni marraskuisessa kirjoittajaoperaatiossani. Kirjoitin reilusti yli 50 000 sanaa! Olen luvannut itselleni omenahyvekahvit.

4 kommenttia:

  1. Ai tämä on minusta niin kivaa värjäystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin sinua tuota hommaa tehdessäni!

      Poista
  2. Oho! Aika yllättävä tuo lehtivihreän siirtyminen!

    Paljon onnea hienosta saavutuksesta kirjoitusprojektissa! Minulla tuo tosiaan on vielä hyvin kaukainen unelma, mutta ehkä vielä jonain päivänä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin oli yllätys, että se noin selvärajaisena siirtyy. Ja kiitos! Se kirjoitushomma vei kyllä mennessään, vaikka monesti tuskaa tuottikin!

      Poista