tiistai 21. helmikuuta 2012

Niin sievät polvisukat

 
 

Tein ne ihan itse. Langat kaapista, kirjoneulemalli omasta päästä, varrenmallia katsoin äitin kutomasta sukasta. Ja kuten otsikosta voi päätellä, olen ihan hirveen tyytyväinen!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Terapiakäsityö

Eilen oli taas mahtavaa, kun sain viettää koko päivän hyvässä seurassa käsitöitä tehden. Me jatkoimme käsityökerhossa työskentelyä aikaisemmin aloittamiemme omakuvien parissa. Minulla tosin alkoi omakuva jotenkin tökkiä, joten siirryin oheisen terapiatyön kimppuun. Eli otin mukaantulleesta tilkkupussukasta silmät ummessa käsiin tarttuvan kangaspalan ja siksakkasin sen kiinni farkunlahkeeseen. Näitä on nähty täällä ennenkin ja varmaan nähdään jatkossakin, sillä aina välillä sitä on terapiakäsityön tarpeessa. Oheinen söherrys päätyy näillä näkymin kirjan, ettei ihan facebookin kanneksi.
---
Muistin, että Tukholmassa on joskus ollut nukkekotimessuja. Yritin googlettaa niitä, mutta ei osunut kohdalle. Löytyi esimerkiksi liikennemerkkimessut. Olisi kauhean kiehtova ajatus, oikeastaan ihan sairaan siistiä, lähteä likkennemerkkimessuille Tukholmaan.
---
Viikon kysymys oli: "Punainen vai sininen?". Punainen voitti 12-8. Uusi kysymys kuuluu (tuolla vasemmalla ylälaidassa): "Pizza vai hampurilainen?".

torstai 9. helmikuuta 2012

Tyttö nimeltä Sauli ja sen kaveri

Edellisessä postauksessa mainitsemani nukkeprojekti oli sama hoitaa pois päiväjärjestyksestä samantien. Homma sujui ihmeen kivuttomasti. Suurin ongelma tuli toisen nuken sukupuolesta.

Koska aloitin projektia päivänä, jolloin Suomeen valittiin uusi presidentti, päätin nimetä poikanuken uuden presidentin mukaan joko Sauliksi tai Pekaksi.
"Niin minkä poikanuken?", täällä kyseltiin. Mielestäni tuo vasemmanpuoleinen nukke on poika. Nyt olen kysynyt viideltä henkilöltä, mitä sukupuolta kyseinen nukke heidän mielestään edustaa. Tulos on 5-1. Olin ainut, jonka mielestä hän on poika. Eli jos se onkin tyttö, niin se on tyttö nimeltä Sauli. Oikeanpuoleisella ei ole vielä nimeä, mutta se on varmaa, ettei hän ole Jenni.


Vaikka ovatkin kooltaan hieman liian suuria, nuket muuttavat aikanaan asumaan VALLATTUUN taloon, joten heidän vaatetuksensa piti tehdä sen mukaiseksi.

 Jalkaan farkut.
 Saulille paita.
 
Tytölle oli tarkoitus tehdä hippihenkinen tunika, mutta oisko tuo enemmän kiinalaistyylinen, en tiedä.


Luulen heidän vielä kaipaavan jonkinmoisia päähineitä, ehkä korujakin. Katsotaan nyt.

Niin, heidän kätensä ovat noin levällään, koska he haluavat syleillä koko maailmaa.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Tuijottavat päät

Puhtaalla ja tyhjällä ompelupöydällä voi tehdä vain pieniä asioita, joista tulee pieniä sotkuja. Juuri kun olin saanut ommeltua ylläolevan hahmon, alkoi vaivata parin silmäparin tuijotus.
Pöydällä olevassa korissa on kaupan löytölaarista ja kirpputorin alennusmyynnistä pelastetut nuken posliinipäät ja -kädet. Siellä ne ovat olleet ihan tyytyväisinä jo vuosikausia. Vaikka olenkin heidät pelastanut löytölaarien kurjalta kohtalolta, en ole koskaan heille edes luvannut, että he tulisivat joskus saamaan vartalot. Mutta ihan siihen malliin sieltä nyt tuijotettiin, että minun oli pakko alkaa miettiä asiaa. 
Tilannetta helpotti, että olin juuri huomannut yhdessä omistamassani kirjassa kaavat nuken vartalolle. Eli tuolla ne nyt ovat työn alla. Siitäkin huolimatta, että yritin hokea itselleni, että sentin halkaisijaltaan olevien pienten kätösten ompeleminen ei tule olemaan mitään lystiä. Näistä lisää tulevaisuudessa.

Viikon kysymysähän oli: "Kitara vai piano?".
 Kitara hävisi 9-17. Uusi kysymys kysyy: "Punainen vai sininen?".


perjantai 3. helmikuuta 2012

Huopaketjua ja reikäneuletta


Pitää tehdä -listallani on pitkään ollut huopaketju-kaulanauha. Nyt se tuli tehtyä. Luotolainen villapaita ei ehkä ole se vaate, jonka kanssa tätä tulee käytettyä (jos nyt minkään muunkaan vaatetuksen kanssa), mutta se nyt saatui olemaan päällä kuvanottotilanteessa. Olen kanssasi aivan samaa mieltä, rinkulat saisivat olla pienempiä.

Toinen pitää tehdä -listan päähänpinttymä on kaulaliina pitsineuleesta. Edelliset kokemukset pitsineuleesta ovat vuosilta 1981 ja 2000. Ensinmainittuna vuonna tein kokonaisen liivin etumuksen pitsineuleella. Toiseksi mainittuna vuonna aloitettu pitsineule on vielä työn alla tuolla kaapinperukoilla.

Vähäisestä kokemuksesta ja pitkästä tauosta johtuen pitsineuleen aloitus oli hieman tuskaista. Minkään mallitilkkujen kanssahan täällä ei ruveta aikailemaan, vaan puikoille pitää heti luoda vähintään 59 silmukkaa. Ja purkaminenhan on minusta ihan syvältä. Hermoja siis koeteltiin. Puikoilla taisi olla pitsineuletta nimeltä Vanamo, Tähkä ja Kesävoi ennen kuin tulin tolkkuihini. Päätin, että on ensiksi tehtävä pitsineule nimeltä "Reikä siinä ainakin on oltava" ennen kuin ruvetaan kirjojen tai lehtien mallien mukaan innostumaan.

Siinä sitä nyt valmistuu. Ei sitä nyt ehkä ihan pitsineuleeksi voi nimittää, mutta jonkun sortin reikäneule kuitenkin.