Ei käsitä

Eilen oli muuta kuvausta varten pystyssä minun "kuvausstudioni", joten sain kuvattua täällä jo aikaisemmin keskeneräisenä vilahdelleen "terapiatyöni". Hommaan ryhtyessäni en yhtään tiennyt, mitä on tulossa. Oli vain tarve ommella.

Ensin ompelin farkkukankaan suikaleista suorakaiteen. Suorakaiteeseen putkahteli kuvioita ja muun muassa näitä hahmoja, joita alkoivat viime vuonna ilmestyä ompelukoneestani.

Jotakinhan siitä suorakaiteesta piti sitten tehdä. Enkä yllätä tälläkään kertaa, minun tuotantolaitoksestanihan pakkaa pukkaamaan pussukoita ja laukkuja.

 

Laukku edestä. 

 Ja laukku takaa.

Tuo laukussa oleva keltainen tekstikin vilahti täällä blogissa jo aikaisemmin. Siinä lukee: Ei käsitä väki likkaa ikinä, sekä: Kiika kääväili kiesii. Tekstit liittyvät käsityökerhomme "sanaleikkiin". Itse asiassa kevään mittaan pitäisi tehdä työ jommasta kummasta lauseesta. (En muista oliko vielä puhetta, että minkälainen työstä piti tehdä, mutta enköhän saa ujutettua tämän täyttämään tarvittavat kriteerit...)

Laukun sanka on kirpputorilöytö vuosien takaa. En osannut päättää, tuleeko sangasta lyhyt vai pitkä, niin nyt se on sädettävissä kahteen eri pituuteen.

Ja lopuksi vielä se "kuvaustudioni":

Iloista viikonvaihdetta!

P.S. Tätä postausta laatiessani pujahti suuhuni puoli pussillista Fazerin Merkkareita. Pussi väittää, että ne on tehty alkuperäisen reseptin mukaan, ja minä taidan uskoa sen!