torstai 31. tammikuuta 2013

Emalikorut 2

Lauantain kurssipäivän jälkeen kolikot alkoivat pyöriä mielessäni niin, että piti googlettaa kolikoiden valmistusmateriaaleja. Päädyin sitten työskentelemään kuparipinnoitettujen teräksisten viisisenttisten parissa.

Porailin viisisenttisiin kaksi reikää ja emaloin ne toiselta puolelta.
Yhdistin kolikot hopearinkuloilla käsirenkaaksi. Yhden kolikon jätin huvikseni emaloimatta (tuossa yläkuvassa tuo taaimmainen).
 

Ja tässä käsirengas toiselta puolelta.

Sitten piti tietysti sahata kuparista yksi pakollinen sydänkoru:
Ja hupsista, siitä tuli musta, vaikka vakuuttelinkin, etten tee mustia koruja.

Vielä riitti virtaa yhteen riipukseen:   



Luonnossa se ei näytä siltä, että se olisi tehty appelsiininkuoresta.

Yksi nappi päätyi kiinni hiuspinniin:
Aika monta korua siis ehdin tehdä yhden kurssiviikonlopun aikana. Mutta näkisittepä, montako korua tekivät he, joilla oli takanaan jo useampi emalikorukurssi.

 (En taas millään saa poistettua ylimääräisiä rivivälejä kuvien alapuolelta......)

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Emalikorut 1

Viikonloppu meni tiiviisti ystävältäni joululahjaksi saamallani emalikorukurssilla.

Homma meni niin, että ensin sahasimme kuparilevystä haluamamme muotoisia kappaleita, porasimme niihin haluamiamme reikiä ja viilasimme ne kauttaaltaan. Sitten tohotimme nestekaasuliekillä kuparilätysköitämme, jotta niistä lähtisi jännitys ja lika. Sen jälkeen kupari hapotettiin liottamalla sitä sitruunahapossa. Sitten rapsutettiin metalliharjalla puhtaaksi. Tämän jälkeen oli vuorossa emalijauheen levitys siivilän läpi kappaleen päälle. Ja sitten sulatettiin emali kuparin pintaan noin 850-asteisessa uunissa.

Puuha oli oikein mielenkiintoista ja hauskaa. Aloitin homman yläkuvassa olevilla napeilla. Ne minä ostin opiettajalta valmiina pyörylöinä, jotka minun tarvitsi vain viilailla ja porailla. Näin pääsin testaamaan itse emalointihommaa nopeasti.

Perjantai-ilta meni siis harjoitteluhommissa. Lauantaina aloin tehdä tuttavuutta lehtisahan ja sen ohuenohuiden terien kanssa. 
Ensin syntyi värikäs kaulakoru.

Sitten sahasin kuparilevystä hevosen. Hevosen takajaloissa oli ensin voimakasta turvotusta, joten minun täytyi tehdä sille pieni leikkaus. Siinä yhteydessä pieneni myös hevosen takapuoli. Mutta väliäkö tuolla.
Poltto epäonnistui, mutta ihanasti. Siithän tuli kuin lasimaalaus. Hevosen seuraksi porailin reikiä ulko- ja kotimaan kolikoihin.
Siitä tuli Taalainmaa-riipus.

Sunnuntain emaloinneista seuraavassa jaksossa.

maanantai 21. tammikuuta 2013

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Melkein ohjeen mukaan

Mainitsin aiemmin taivutelleeni rautalankaa. Tällä kertaa homma ei ollut kuvaannollista, vaan kyseessä oli ihan oikea rautalanka, josta taivuttelin kukkatelineen. Harvemmin tulee tehtyä mitään ohjeiden mukaan, mutta tuon tein Maria Malmströmin kirjan Nukkekoti Väinölän tapaan -kirjan ohjeen mukaan. Paitsi en minä tietenkään ihan ohjeen mukaista tehnyt... Ja oikeasti se on hienompi, kuin tuossa kuvassa. Ja tuo kirja se vasta hieno onkin!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kotelo


 
Minulla tulee talletettua pääsy- ja matkalippuja sun muita tikettejä. Ennen vanhaan laitoin niitä valokuvien kanssa albumiin. Nythän niitä ei voi laittaa albumeihin, kun valokuvatkin tulee (jos tulee) tehtyä suoraan kuvakirjoiksi.

Pyörittelin aikani viime vuoden aikana kertyneitä lippusia ajatuksella heittää ne roskiin. En sitten kuitenkaan raskinut. Hyvä, etten raskinut, sillä vapaavuodestani tekemä pieni valokuva-albumi ja almanakka kaipasivat säilytyskoteloa.

Otin A3-arkin paksuhkoa kopiopaperia. Leikkasin sen pitkältä sivulta suikaleen pois, jotta kotelon lokeroista ei tulisi niin syvät. Liimasin lippusia vähän kiinni paperiin häviävällä liimalla ja ompelin sitten niitä kiinni siksakilla sieltä täältä. Sitten taitoin arkin kahtia ja ompelin sivuilta ja keskeltä kiinni kahdeksi taskuksi. 

Olipas hauskaa pitkästä aikaa kiva leikkailla, liimailla ja askarrella paperista. Tuli ihan lapsuus mieleen.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Harjoitteluaika

Entinen palvelijani rupesi noudattamaan ihan omia työehtosopimuksiaan, joihin kuului pääasiassa lakkoilua ja yhtäkkisiä työpaikalta poistumisia. Kun minkäänlaiset sopimusneuvottelut eivät tuottaneet tulosta, ei auttanut muu, kuin irtisanoa koko palvelija. Sitten minun oli tietenkin palkattava palvelukseeni uusi. Palkkaaminen sujui tosi helposti. Voi sanoa, ettei siihen mennyt kuin yksi pankkikortin vilautus. Haluamaani väriin, siis punaiseen, verhotun palvelijani piti saapua noutopisteeseen seuraavana, tai ainakin sitä seuraavana päivänä. Reilu viikkohan siinä vierähti, mutta eilen sen sain! Harjoittelijahan se vielä on, mutta vaikuttaa lupaavalta. Se otti yhteyden ulkomaailmaan ihmeen helposti, löysi blogini ja osasi kirjautua sinne. Pienen hapuilun jälkeen se sai imettyä sisäänsä jo ensimmäiset valokuvatkin.

Täällä siis taas ollaan. Kuvassa "terapiatyö", jonka parissa olen puuhastellut uutta läppäriäni odotellessa.