keskiviikko 28. elokuuta 2013

Sukka- ja hattuhommia


Sain "sukkatilauksen". Ensin tein liian isot ja nyt taitaa tulla liian pienet.

Entäpä hattuhomma? Käsityökerhon kesäläksysuma alkoi purkaantua siitä päästä, mistä vähiten odotin. Mutta niin vain löysin itseni ompelemasta kesähattua. Siitä tuli liian iso, mutta sehän ei tässä menossa haittaa yhtään! Hattuasiasta kuvia sitten joskus myöhemmin.


tiistai 27. elokuuta 2013

Muutama kuva edelliseen


On minulla vaan niin taitavia käsityökavereita - ystäviä.
Tässä siis muutama kuva edelliseen postaukseen liittyen.


torstai 22. elokuuta 2013

Nyt se on Haukiputaalla

Käsityökerhoni näyttely on nyt sitten esillä pohjoisessa Oulussa Haukiputaalla.

Parhaat puoleni ja vähän muitakin puolia – Pistoja ja pintoja.

Raahen opiston tekstiilitöiden näyttely Teatterikuopalla (Revontie 45 Haukipudas) 21.8.-7.9.2013 välisenä aikana. Näyttelytila avoinna ma-to klo 16-20.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Hölmöläisen hölttänä



Valmista tuli! Koko kesän ainoa käsityöprojekti on saatettu päätökseen. Ei tullut ihan sitä mitä piti, mutta jotakin kumminkin.

Eli aloin kesällä haluta virkattua huivia. Ajattelin mielessäni sellaista oliivinvihreää kolmiohuivia, jonka voisi kietaista kaulaan tai tarvittaessa harteille. Kaupassa kuitenkin jostakin mielijohteesta laitoin kädessäni olleet oliivinvihreät kerät takaisin hyllyyn. Niiden sijasta kiikutin kassalle kahta alekorissa ollutta kerää Novitan Puro batikkia (enkä suinkaan villaista Nova Puroa, kuten erehdyin jossakin mainitsemaan).

En sen kummemmin etukäteen suunnitellut tekelettäni, vaan aloin vaan virkata. Virkkasin tarvittavan määrän ketjusilmukoita ja sitten jatkoin pylväsmeiningillä. Kavensin systeemiä joka kierroksella laidoista.

Varsin pian huomasin kaksi pikku juttua. Ensinnäkin, että ei sitä kahdella kerällä mitään kolmiohuiveja virkkailla. Toisekseen sen, että jos minä aion virkata kyseisetä langasta kolmiohuivin ja kietoa sen kaulaani, niin on se sen verran painava, että siinä saa jonkinlaisen niskatuen hommata.

Seuraavilla kauppareissuilla piti siis silmäillä lisää alekoreja. Ostin kaksi kerää lankaa lisää ja päätin, että näillä mennään tuli mitä tuli.

Lanka riitti kolmiohuiviin, mutten oikein tiennyt mitä teen tuolla omituisella kolmiohuvilla. Peilin edessä se sitten muotoutui yritysten ja erehdysten kautta kuvan hölttänäksi - mikä sitten lieneekään nimeltään.


Hölttänä on siis kolmio, jota on ommeltu sivuilta pikkuisen kiinni niin, että sain hianreiät. Eteen virkkasin vielä nappilistoiksi pikkuisen pätkän levennystä.

En tiiä saiko tuosta mitään tolkkua, että miten se on tehty. Mutta se on tehty vähän niin kuin hölmäläisten peitto.