torstai 30. tammikuuta 2014

Taas näkyy läpi

Läpinäkyvää-käsityöprojekti on myötätuulessa sikäli, että minkä tahansa tekemänsä työn saa näköjään sujautettua tuohon kategoriaan. Nyt syntyi sidottu vihkonen. Kannet on Tiimarin maalauspohjasta (jonka puukehykset on aikoinaan käytetty Kehitys-töissä, mutta kankaita on tullut säilöttyä "kaiken varalta"). Kanteen on ommeltu joskus aiemminkin blogissani vilahtanut perhosompeluharjoitelma. Ja perhosten siivet ovat tietenkin läpinäkyvää kangasta.
Vihkosen sivut on taiteltu ompelupöydälle "mitäihmettävartenminätätäsäilön"-osastolle talletetusta isosta lahjapaperiarkista. Seassa on muutama "appelisiininkuori Italiasta".
 Läpinäkyviä (ja mukavan ryttyisiä) ovat siis sivutkin.
Leikkasin takakanteen perhosenmuotoisen aukon, josta näkyy läpi sisäsivun perhonen (ja tämä on se läpinäkyvyyskohta, johon olen oikeinkin tyytyväinen).

Tekele menee ehdottomasti "Oli ilo tehdä, mutta ei nyt katsota niin tarkasti työn jälkeä" -osastoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti