torstai 30. tammikuuta 2014

Taas näkyy läpi

Läpinäkyvää-käsityöprojekti on myötätuulessa sikäli, että minkä tahansa tekemänsä työn saa näköjään sujautettua tuohon kategoriaan. Nyt syntyi sidottu vihkonen. Kannet on Tiimarin maalauspohjasta (jonka puukehykset on aikoinaan käytetty Kehitys-töissä, mutta kankaita on tullut säilöttyä "kaiken varalta"). Kanteen on ommeltu joskus aiemminkin blogissani vilahtanut perhosompeluharjoitelma. Ja perhosten siivet ovat tietenkin läpinäkyvää kangasta.
Vihkosen sivut on taiteltu ompelupöydälle "mitäihmettävartenminätätäsäilön"-osastolle talletetusta isosta lahjapaperiarkista. Seassa on muutama "appelisiininkuori Italiasta".
 Läpinäkyviä (ja mukavan ryttyisiä) ovat siis sivutkin.
Leikkasin takakanteen perhosenmuotoisen aukon, josta näkyy läpi sisäsivun perhonen (ja tämä on se läpinäkyvyyskohta, johon olen oikeinkin tyytyväinen).

Tekele menee ehdottomasti "Oli ilo tehdä, mutta ei nyt katsota niin tarkasti työn jälkeä" -osastoon.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Läpinäkyvää

Niinkuin on tullut mainittua, käsityökerhon kevään ensimmäisen työn teemana on läpinäkyvyys. Minulta putkahti ulos ensimmäinen teeman työ hetimmiten viime lauantain käsityöpäivän jälkeen.
Siinäpä se. Työ on kooltaan 9x13 senttiä ja nimeltään kasvuhuone. Kasvuhuoneessa kasvaa muun muassa pikkupikkunukke ja nukkekodin lusikka ja veitsi.

Työn etupuoli on organzaa, johon on tehty kohollaan oleva ruudukko tyvekin avulla. Tausta on farkkua. Välissä on paperi, johon kiinnittelin ensin organzan pikkutavara kerrallaan käsin ommellen.
Eli ensi on omelttu tyvekistä (juu juu, suojahaalareista) leikattuja suikaleita kankaalle. Sitten tyvekin kohtia silitellään niin, että se alkaa sulata ja kutistua. Kutistuessaan se vie kankaan mukavasti ryttyyn.
   
Kasvuhuoneen tilkusta en ehtinyt ottaa kuvaa keskeneräisenä, mutta tuossa alimmaisessa kuvassa vielä hyviä, läpinäkyviä alkuja seuraaviin töihin.