Pikkusisko

Terapiakäsityö

2012-02-12T19:16:00.000+02:00

Eilen oli taas mahtavaa, kun sain viettää koko päivän hyvässä seurassa käsitöitä tehden. Me jatkoimme käsityökerhossa työskentelyä aikaisemmin aloittamiemme omakuvien parissa. Minulla tosin alkoi omakuva jotenkin tökkiä, joten siirryin oheisen terapiatyön kimppuun. Eli otin mukaantulleesta tilkkupussukasta silmät ummessa käsiin tarttuvan kangaspalan ja siksakkasin sen kiinni farkunlahkeeseen. Näitä on nähty täällä ennenkin ja varmaan nähdään jatkossakin, sillä aina välillä sitä on terapiakäsityön tarpeessa. Oheinen söherrys päätyy näillä näkymin kirjan, ettei ihan facebookin kanneksi.
---
Muistin, että Tukholmassa on joskus ollut nukkekotimessuja. Yritin googlettaa niitä, mutta ei osunut kohdalle. Löytyi esimerkiksi liikennemerkkimessut. Olisi kauhean kiehtova ajatus, oikeastaan ihan sairaan siistiä, lähteä likkennemerkkimessuille Tukholmaan.
---
Viikon kysymys oli: "Punainen vai sininen?". Punainen voitti 12-8. Uusi kysymys kuuluu (tuolla vasemmalla ylälaidassa): "Pizza vai hampurilainen?".

Tyttö nimeltä Sauli ja sen kaveri

2012-02-09T17:05:00.000+02:00

Edellisessä postauksessa mainitsemani nukkeprojekti oli sama hoitaa pois päiväjärjestyksestä samantien. Homma sujui ihmeen kivuttomasti. Suurin ongelma tuli toisen nuken sukupuolesta.

Koska aloitin projektia päivänä, jolloin Suomeen valittiin uusi presidentti, päätin nimetä poikanuken uuden presidentin mukaan joko Sauliksi tai Pekaksi.

"Niin minkä poikanuken?", täällä kyseltiin. Mielestäni tuo vasemmanpuoleinen nukke on poika. Nyt olen kysynyt viideltä henkilöltä, mitä sukupuolta kyseinen nukke heidän mielestään edustaa. Tulos on 5-1. Olin ainut, jonka mielestä hän on poika. Eli jos se onkin tyttö, niin se on tyttö nimeltä Sauli. Oikeanpuoleisella ei ole vielä nimeä, mutta se on varmaa, ettei hän ole Jenni.

Vaikka ovatkin kooltaan hieman liian suuria, nuket muuttavat aikanaan asumaan VALLATTUUN taloon, joten heidän vaatetuksensa piti tehdä sen mukaiseksi.

Jalkaan farkut.

Saulille paita.

Tytölle oli tarkoitus tehdä hippihenkinen tunika, mutta oisko tuo enemmän kiinalaistyylinen, en tiedä.

Luulen heidän vielä kaipaavan jonkinmoisia päähineitä, ehkä korujakin. Katsotaan nyt.

Niin, heidän kätensä ovat noin levällään, koska he haluavat syleillä koko maailmaa.

Tuijottavat päät

2012-02-05T18:23:00.000+02:00

Puhtaalla ja tyhjällä ompelupöydällä voi tehdä vain pieniä asioita, joista tulee pieniä sotkuja. Juuri kun olin saanut ommeltua ylläolevan hahmon, alkoi vaivata parin silmäparin tuijotus.

Pöydällä olevassa korissa on kaupan löytölaarista ja kirpputorin alennusmyynnistä pelastetut nuken posliinipäät ja -kädet. Siellä ne ovat olleet ihan tyytyväisinä jo vuosikausia. Vaikka olenkin heidät pelastanut löytölaarien kurjalta kohtalolta, en ole koskaan heille edes luvannut, että he tulisivat joskus saamaan vartalot. Mutta ihan siihen malliin sieltä nyt tuijotettiin, että minun oli pakko alkaa miettiä asiaa.

Tilannetta helpotti, että olin juuri huomannut yhdessä omistamassani kirjassa kaavat nuken vartalolle. Eli tuolla ne nyt ovat työn alla. Siitäkin huolimatta, että yritin hokea itselleni, että sentin halkaisijaltaan olevien pienten kätösten ompeleminen ei tule olemaan mitään lystiä. Näistä lisää tulevaisuudessa.

Viikon kysymysähän oli: "Kitara vai piano?".

Kitara hävisi 9-17. Uusi kysymys kysyy: "Punainen vai sininen?".

Huopaketjua ja reikäneuletta

2012-02-03T11:13:00.000+02:00

Pitää tehdä -listallani on pitkään ollut huopaketju-kaulanauha. Nyt se tuli tehtyä. Luotolainen villapaita ei ehkä ole se vaate, jonka kanssa tätä tulee käytettyä (jos nyt minkään muunkaan vaatetuksen kanssa), mutta se nyt saatui olemaan päällä kuvanottotilanteessa. Olen kanssasi aivan samaa mieltä, rinkulat saisivat olla pienempiä.

Toinen pitää tehdä -listan päähänpinttymä on kaulaliina pitsineuleesta. Edelliset kokemukset pitsineuleesta ovat vuosilta 1981 ja 2000. Ensinmainittuna vuonna tein kokonaisen liivin etumuksen pitsineuleella. Toiseksi mainittuna vuonna aloitettu pitsineule on vielä työn alla tuolla kaapinperukoilla.

Vähäisestä kokemuksesta ja pitkästä tauosta johtuen pitsineuleen aloitus oli hieman tuskaista. Minkään mallitilkkujen kanssahan täällä ei ruveta aikailemaan, vaan puikoille pitää heti luoda vähintään 59 silmukkaa. Ja purkaminenhan on minusta ihan syvältä. Hermoja siis koeteltiin. Puikoilla taisi olla pitsineuletta nimeltä Vanamo, Tähkä ja Kesävoi ennen kuin tulin tolkkuihini. Päätin, että on ensiksi tehtävä pitsineule nimeltä "Reikä siinä ainakin on oltava" ennen kuin ruvetaan kirjojen tai lehtien mallien mukaan innostumaan.

Siinä sitä nyt valmistuu. Ei sitä nyt ehkä ihan pitsineuleeksi voi nimittää, mutta jonkun sortin reikäneule kuitenkin.

Säilöntäjärjestelmä farkusta

2012-01-31T09:07:00.000+02:00

Ompelupisteestäni olen puhunut täällä ennenkin. Se toimii lähinnä läjitysalueena, jonka keskellä sijaitsee ompelukone. Jos haluaa ommella, on ommeltava jotakin pientä, tai sitten on ensin raivattava tilaa ompelusta varten.

Nyt siihen on tullut muutos. Ompelin ikkunan molemmille puolille katosta roikkuvat systeemit, joissa on taskuja, renksuja ja muuta tilaa työkaluille, koristuksille ja kaikenlaiselle tarpeelliselle.

Olin tietämättäni varautunut pussukoihin jokunen vuosi sitten ostamalla pari kaitaliinaa. Nyt ompelin kaitaliinojen päälle farkkutaskuja, taskunkohtia ja muita pääasiassa farkkuisia palasia.

En vielä tiedä, miten nuo pussukat vaikuttavat pöydän pysymiseen siistinä. Mutta onpahan taas tyhjää tilaa, johon alkaa läjittää uusia kerrostumia.

Heppapussukka ja sen semmoista

2012-01-29T19:31:00.001+02:00

Käsityökerhossa vireillä ollut pussukka valmistui tässä yhtenä päivänä. Se on itse asiassa niin järkyttävän näköinen, että ei puhuta siitä tämän enempää.

Kun kerran käsityökerho tuli puheeksi, niin laitetaan tässä vaiheessa ohjeistus parin viikon päässä olevaa seuraavaa kokoontumista varten. Ensi kerralla ommellaan valmiiksi tuo tai joku muu pussukka, jota varten viime kerralla rypisteltiin vuorisilkkiä. Ensi kerralla myös voi jatkaa oman peilikuvan ompelua ja jatkojalostamista. Uusia rypistelyjuttujakin voi tehdä, ja Kirsi Kunnaksen runotöitäkin voi vielä jatkaa/kehitellä. Siinä kai se oli? Täydentäkää jos meni asian vierestä.

--

Täällä on viime päivät touhuttu tukka putkella. Kun sisäistin, että tammikuu oli siivouskuu, niin on täytynyt ottaa loppukiriä. Ja kun nämä siivoushommat nyt poikivat aina jotain muita projekteja, niin siivous vie aika lailla aikaa. Nyt olen uudistanut tuota käsityöpistettäni ihan vimmatusti. Laitan siitä projektista lisää, kunhan ehdin.

---

Viime viikon sivupalkkikysymys oli: "Kuusi vai mänty?". Mänty voitti 13-7. Uusi kysymys kuuluu: "Kitara vai piano?"

Hienon naisen pontso jäi haaveeksi

2012-01-24T16:19:00.000+02:00

Näin maaliskuussa Las Palmasissa hienon naisen, jolla oli kiva pontso. Näytti ihan, että se oli tehty neljästä huivista. Nainen käveli kadulla vastaan, joten en pystynyt sen tarkemmin sitä syynäämään.

Hienon naisen pontso jäi kaivelemaan mieleeni ja ajattelin tehdä siitä oman jenkkihuiviversioni. Periaatteeni mukaisesti huivit tuli hankkia kirpputorilta. Se ei sitten ollutkaan mikään yksinkertainen juttu. Tai olihan jenkkihuiveja silloin tällöin kirpputorillakin, mutta hinta oli lähes sama kuin uuden huivin myyntihinta. Siihen minä en suostunut. Kuukausien kyttäilyn jälkeen kolme huivia oli kasassa. Neljäs löytyi viime viikolla siivotessa ihan omasta vaatehuoneesta.

Tänään tuli aika yhdistää huivit nuppineuloilla ja mallata peilin ääressä. Näytti aika järkyttävältä. Jos sen hienon naisen pontso oli tehty huiveista, niin ne huivit olivat sellaisia ohuita liruja, jotka laskeutuvat mukavasti pitkin vartaloa, eivätkä mitään tönkköjä puuvillaisia jenkkihuiveja. Se siitä hienon naisen pontsosta sitten.

---
Ei koskaan ennen -listalta voin tänään yliviivata amerikkalaiset pannukakut. Ovat helppotekoisia ja erittäin hyviä. Miksenhän ole tehnyt niitä koskaan aikaisemmin?

Sukat viikossa, toiset puolessa

2012-01-22T16:57:00.000+02:00

Sukkavaihde jäi päälle. Olen saavuttanut henkilökohtaisen ennätykseni kutomalla villasukat viikossa. Ja näyttää, että toiset valmistuvat puolessa viikossa. Olen luullut, että tämä ei olisi minun lajini, mutta kutoohan tuota näköjään sukkaakin.

Kommentointiongelma vaivaa kuulemma tätäkin blogia. Ei kuulemma pääse kommentoimaan. En yhtään osaa sanoa, mikä siihen voisi auttaa.

Vastausinto tuolla vasemmalla sivupalkissa olevaa pojan viikon kysymykseen on ollut tälläkertaa laimeaa. Naula voitti ruuvin äänin 9-3. Uusi viikon kysymys on: Kuusi vai mänty?

Kirja päivässä, toinen viikossa

2012-01-18T12:33:00.001+02:00

Tässä yhtenä iltapäivänä käsiini tarttui syksyllä kirjansidontakurssin jälkeen "talteen" laitettu ylijäämänippu ruskeaa paperia. Ja siitä vaan siltä seisomalta aloin repiä ja taittaa nippua kirjansivuiksi. Oitis sen jälkeen aloin valkata farkkutekeleitäni, että mistä voisi tehdä kirjaan kannet. Sitten muistin lahjaksi saamani palasen tuota farkkuista sisustuskangasa. En ollut aikaisemmin raskinut käyttää sitä mihinkään, mutta tuohon kirjaanhan se sopi kuin nakutettu. Kohta olivat kannet valmiina, jonka jälkeen aloinkin samantien sitoa sivuja kansiin kiinni.

Tässä vapaassa elämässä tykkään ainakin toistaiseksi eniten siitä, että kun joku mieluisalta tuntuva homma tai idea tulee vastaan, niin sitä voi ruveta tekemään samantien. Inspiraation iskiessä siihen voi tarttua heti, eikä tarvitse päiväkausia odottaa sopivaa hetkeä.

---

Ja se toinen kirja. Eilen sain luettua loppuun Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla. Ystävä antoi sen lainaksi saatesanoilla, että hän on yrittänyt aloittaa sitä monta kertaa, mutta ei pääse alkua pidemmälle. Viikko meni minullakin, mutta sain kun sainkin kirjan luettua. En oikein tiedä, miten suhtautua tämäntyyppisiin vähän sekaviin kirjoihin, joiden lukeminen on hidasta ja takkuista, mutta silti loppusaldo on, että kirja oli ihan hyvä.

---

Sitten kysyisin teiltä vielä yhdestä BLOGIONGELMASTA. Kun nykyisin lisään lukemiani blogeja tuonne bloggerin "Seuraamani blogit" -listaan, niin blogit näkyvät siellä vain silloin tällöin, yleensä harvemmin. Siitä on se harmi, etten tietenkään näe myös, milloin näitä blogeja on päivitetty. Tietääkö joku tähän ongelmaan ratkaisua?

Minä, silkki ja hevoset

2012-01-15T18:06:00.000+02:00

Eilen oli kevätkauden ensimmäinen käsityökerhopäivä Raahessa. Mukavaa oli taas niin matkalla kuin perilläkin. Monenlaista viritystä laitettiin alulle.

Ehkä hauskinta oli, kun asetuimme kukin vuorollamme peilin ääreen ja piirsimme tussilla peiliin omat kasvomme. Sitten kostutimme paperin ja painoimme sen piirroksen päälle. Niinhän se oma kuva siirtyi paperille. Kyseinen paperi laitettiin kankaan nurjalle puolelle ja ommeltiin siitä sitten kasvot kankaalle.

Tässä minä:

En tiedä vielä yhtään, miten työ jatkuu tuosta eteenpäin.

Sitten me teimme kangasta. Tai ainakin tavallaan. Kotitehtävänähän oli Joulukiire-työn lisäksi kastella pala vuorisilkkiä ja sitoa se pienelle myttyrälle. Kerhossa availimme myttymme ja silitimme ryppyiset vuorisilkit silityskankaalle.

Nyt on sitten ryttyistä vuorisilkkiä. Meidän on "määrä" tehdä ryttypalasista pienet pussukat. Pussukan kylkeen tulee kuva, jota sitäkin teimme eilen kerhossa.

Minä tein keinuhevosen. Se on hännätön, koska hännästä tuli ruma.

Sitten toin vielä toisen keinuhevosen:

En vielä tiedä, että tuleeko nuo keinuhevoset kuitenkaan siihen pussukkaan, vai tuleeko siihen jotakin muuta. Täytyy kehitellä.

Kotona sain tytöltä hauskan ja tarpeellisen asian:

Arkillisen asioita joita voin tehdä kun tylsyyskuolema uhkaa. Voin kuulemma yliviivata listasta asioita sitä mukaa, kun olen niitä tehnyt. Listassa on monta hyvinkin toteuttamiskelpoista asiaa. Minua kovin kiehtoo muun muassa ehdotus: "voit suunnitella päivän jonkun leffan/kirjan tapahtumien mukaan. Älkää siis ihmetelty, jos minä elän vaikka Hannua ja Kerttua ja ripottelen kulkiessani leivänpalasia jälkeeni.

Viikon kysymys oli oikea vai vasen? Nyt kävi niin, että oikea sai 14 ääntä ja vasen 9 ääntä. Uusi kysymys on: Ruuvi vai naula?

Olipas minulla paljon asiaa. Mukavaa viikkoa!

Aikataulussa ollaan

2012-01-12T14:05:00.000+02:00

Heipä hei! Kuten monet lukijoista tietävätkin, minulla oli vuorotteluvapaalle etukäteen suunniteltua ohjelmaa vain kuluvan viikon maanantaille, tiistaille ja keskiviikolle.

Maanantaina oli määrä leipoa pullaa. Tämä oli lasten määräys: "Jos kotiäitiä aiot leikkiä, niin sitten on pullan tuoksuttava." Tehtävä on suoritettu ja minun pullantuoksuinen äiti -pisteeni ovat nyt aika korkealla.

Tiistaiksi olin varannut edestakaiset lennot Helsinkiin. Tavoitteena oli käydä katselemassa vähän taidetta sekä ostaa uusi pusero. Tehtävä suoritettu. Kävin katsomassa Helsingin taidemuseossa viimeistä viikkoa esillä olevan Akseli Gallen-Kallelan näyttelyn sekä Ateneumin taidemuseon tarjonnan. Puseroa ei Helsingistä löytynyt, mutta ostin sen äsken kotikulmilta.

Keskiviikkona oli määrä aloittaa sukan kutominen. Tehtävä suoritettu. Kalenteriini ei ole kirjattu, milloin sukan tulee valmistua, joten sen suhteen ei ole mitään paineita.

Hyvin täällä siis pyyhkii.

Kuvan hahmo on jälleen kirjottu vapaalla konekirjonnalla hajovalle vessapaperirullan hylsylle.

Istuu ihmettelemässä

2012-01-08T17:02:00.000+02:00

Täällä istutaan ihmettelemässä ja maataan lukemassa. Minulla on nykyisin niin hyvä palvelu, että kirjatkin tuodaan kotiovelle. Välillä olen puuhastellut jotakin siivouksen tapaista. Siivotessa vastaan tuli esimerkiksi tämä:

Reilu vuosi sitten tekemäni lettihuivi. Ja kuten jo silloin arvasin, eipä sitä paksua leetaa ole tullut kaulassa roikotettua. Entrasin sitä nyt vähän:

Siitä tulikin tuollainen kaksiraitahuivi. Saa nähdä, miksi se muuntautuu seuraavan siivouksen yhteydessä. Vai pääseneeköhän ihan käyttöön, aika näyttää.

Tuo ylimmän kuvan isutuja syntyi jatkona edellisessä postauksessa olevalle Joulukiireelle. Työn jatkolle oli olemassa ihan ajatuskin, mutta sitten se ajatus ilmeisesti karkasi. Nyt on vain tuo istuja.

---

Viikon sivupalkkiäänestyksen tulos oli tällä kertaa hyvin selvä. Jänis sai 18 ääntä, rusakko vain 5 ääntä. Eikä ole pojalla helppo kysymys tälläkään kertaa: oikea vai vasen?

Joulukiire

2012-01-03T17:15:00.001+02:00

Käsityökerhon kotiläksynä on työ nimeltä joulukiire. Tässä minun joulukiireeni:

Toteuttamistapa oli vapaa. Minä käytin työssä häviävälle vessapaperirullan hylsylle (taas!) vapaalla konekirjonnalla kirjailtua kuvaa, farkunlahjetta (taas!) ja tähdenmuotoista helmeä. Työ on kooltaan reilu postikortti.

Toinenkin kotitehtävä on jo hyvissä ajoin tehtynä:

Hallittua heiluntaa

2012-01-02T10:14:00.000+02:00

Viikko sitten alkaneen vuorotteluvapaani johtoajatus on vapaus valita. Voin joka aamu päättää, mitä tänään tekisin.

Jos en tämän vuoden aikana tule tehneeksi jotakin niistä asioista, joita olen aina aikonut tehdä, niin sitten ne asiat eivät ehkä olekaan niin tärkeitä. (Tai sitten minä en lopultakaan muista kaikkia niitä aikomiani asioita.)

Jotta voin valita, on katseltava tarjontaa ympärillään.Kuva on paikallisen kansalaisopiston esitteestä kevään kurssitarjonnasta. Hallittu heilunta on lähes ainoa kurssi, mitä on tarjolla päiväsaikaan. No, ehkä minä ainakin kevätkauden pärjään ilman ohjattua toimintaakin.

Laskeudun vapaalle porrastetusti. Ensimmäisellä viikolla minulle piti seuraa koko perheeni. Nyt toisen viikon seuraa pitävät vielä lapset. Arki alkaa sitten ensi maanantaina.

---

Nakit vai perunasalaatti? -kysymyksessä nakkeja äänesti 11, perunasalaattia 17. Uusi kysymys tuolla vasemmalla sivupalkissa on jänis vai rusakko?

Pelkkämuusin paluu

2011-12-31T10:53:00.001+02:00

Olen aikonut leipoa perunarieskaa jo lähes kaksikymmentä vuotta. Siis sellaisia pieniä perunarieskasia, joihin käytetään ruualta jäänyt perunamuusin loppu. Joskus muinoin minulla oli jo sopiva perunamuusin loppu katseltuna ja pakasterasiaan huomista odottamaan laitettuna. Sitten tuli se huominen, enkä minä ehtinytkään leipoa sitä perunarieskaa. Niinpä minä näppäränä tyttönä kirjoitin pakasterasian kanteen "pelkkämuusi" ja laitoin purkin pakastimeen. Ajattelin, että otan sen sieltä sitten myöhemmin ja leipasen ne ylijäämämuusirieskaset.

Tuohon aikaan minulla oli tapana pakastaa pieniin pakasterasioihin myös ruoka-annoksia, joita minä ja mieheni otimme töihin mukaan lounasta varten.

Sitten tuli se päivä, että mies otti pelkkämuusin. Tarina ei kerro, lukiko hän purkin kannesta väärin vai luuliko hän pelkkämuusin olevan jotakin hyvinkin eksoottista ruokaa. Kuten tiedämme, pakastettu perunamuusi maistuu suorastaan jäätävän pahalta. Ja vaikka olisi kyseessä rouvan omin pienin kätösin keittämä pelkkämuusi, niin ei se hääviltä maistu.

Noilta ajoilta meille on tietysti jäänyt elämään tämä pelkkämuusi-sana. Joskus ruokaa laittaessani olen esimerkiksi saattanut pelotella, että olen keittämässä pelkkämuusin kostoa tai pelkkämuusin paluuta.

Mutta niihin perunarieskasiin. Minä leivoin niitä toissapäivänä!

Olivat muuten hyviä!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Vakstuukikirja

2011-12-29T11:59:00.000+02:00

Se yksi ja ainoa joululahja, jonka tein täksi jouluksi, oli reseptikirja ystävälle. Kannet tein siihen taannoin kirpparilta löytämistäni Finlaysonin vahakangasmallitilkuista. Sisälle kirjaan sidoin lehdistä leikkomiani ruokaohjeita, kopioita omasta reseptikirjastani ja useammanvärisiä tyhjiä sivuja. Joillekin sivuille kirjoittelin runonpätkiä. Kirjasta tuli vähän rähjäisen näköinen, mutta sovitaanko, että tärkeintä oli ajatus?

Kerrottakoon sekin, että tänään meinaa sapettaa. Ensinnäkin lämminvesivaraajamme taitaa olla sökönä. Toisekseen, langaton verkkomme hylkii jälleen läppärini, eikä auta vaikka mitä piuhaa käyttäisi irti. Mrr..

Terveisiä

2011-12-26T12:18:00.000+02:00

Titityyn Lissu lähetti edellisen postauksen kommentissa erityisterkkuja Siirille, joten tässä Siirin jouluterveiset. Kuvassa näyttää, että hän istuisi jotenkin apaattisena tyhjyyteen tuijottaen, mutta tilanne ei ole niin paha. Hän vain lepuutelee välillä silmiään ja jatkaa sitten joululahjaksi saamansa kirjan lukemista.

Toiset terveiset tulevat Hailuodon Marjaniemestä. Kävin siellä eilen kääntymässä, joten oli pakko napata pari kuvaa auton ikkunasta. Siellä tuuli jo eilen melkoisen reippaasti.

Sitten vielä sivupalkkiäänestyksen tulos. Torttu voitti piparin äänin 17-12. Uusi kysymys pysyy ruokateemassa: nakit vai perunasalaatti?

Se ois siinä sitten

2011-12-23T16:03:00.000+02:00

Viimeinen työpäivä ennen vuoden vuorotteluvapaata oli sitten eilen. Tänään on kaavittu joulua kokoon hyvällä fiiliksellä. Kuusi on kaadettu takapihalta ja ruoka haettu lähikaupasta.

Mukavaa joulun aikaa kaikille!

Jo vuodesta 2004

2011-12-18T18:22:00.002+02:00

Minähän en ole oikein jouluihmisiä. Ei puhettakaan, että alkaisin fiilistellä jouluasioilla marraskuulla. En ole tälle joululle vielä ottanut esille jouluvaloja lukuunottamatta yhtään joulukoristetta. Silti niitä on meillä ympäri kämppää.

Tähti roikkuu kodinhoitohuoneen ja keittiön välisessä ovenkarmissa. On roikkunut siinä jo joulusta 2004. Se on ensimmäinen tyttäreltäni saama joululahja, enkä raskinut panna sitä pois heti joulun jälkeen. Siihen se sitten jäi.

Tonttu keittiönkaapin ovessa. Se on ollut siinä joulusta 2006. Pojan tekemä. En raskinut laittaa sitä pois heti joulun jälkeen. Siihen se sitten jäi.

Tonttu uuninkyljessä. Se on ollut siinä joulusta 2009. Pojan tekemä. En raskinut laittaa sitä pois heti joulun jälkeen. Siihen se sitten jäi.

Enkeli ruokapöydän vieressä. Se on ollut siinä jouluisin jostain vuoden 1995 paikkeilta saakka. Yhtäjaksoisesti se on ollut siinä joulusta 2010. Se unohtui siihen, kun keräsin muut enkelit pois. Huomasin sen joskus juhannuksen ja syyspäiväntasauksen välillä. Eikä sitä enää siinä vaiheessa kannattanut poiskaan ottaa. Ajattelin, että tarvitseehan niitä muitakin kuin jouluenkeleitä. Arkienkeleitä. Samoin kuin arkitonttuja.

Eikä tuossa ollut edes kaikki joulu-, tai siis arkikoristeet, jotka meillä on esillä ympärivuotisesti.

Sitten viikon kysymyksen tulos. Kysymyshän oli hauki vai ahven. Tulos oli tällä kertaa selvä: hauki sai 7 ääntä, ahven 19 ääntä.

Tämän viikon kysymys on torttu vai pipari?

Vuoteni

2011-12-15T17:23:00.000+02:00

Kuten aiemmin mainitsin, käsityökerhon marraskuisen työn tehtävänantona oli tehdä työ valitsemansa Kirsi Kunnaksen runon pohjalta. Työssä on määrä käyttää kankaalle siirrettyjä kuvia ja tekstejä sekä joku pieni esine. Tai jotain sinne päin. Minä valitsin runon nimeltä Vuosi. Tai oikeastaan runo nimeltä Vuosi valitsi minut, sillä minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa se.

Minun ensi vuoteni on nimittäin:

Jään joululta vuodeksi vuorotteluvapaalle. Päivät on tarkoitus täyttää sillä mitä aamulla sattuu mieleen juolahtamaan.

Työssä on käytetty kirpparilta joskus mukaan tarttunutta kankaista kalenteria. Kalenterin päälle on ommeltu muisteja, häviävälle vessapaperirullan hylsylle kirjomiani kuvia ja sen semmoista.Työn pohjalla on farkunlahje.

Mandariinilla mennään

2011-12-11T19:21:00.001+02:00

Mandariini voitti viikon sivupalkkiäänestyksessä. 23 vastaajasta 16 äänesti mandariinia. 7 oli appelsiinin kannalla.

Kuvassa on klementiini. Juuri äsken opin googlettamalla, että klementiini on mandariinilajike.

Mandariinilajikkeisiin tutustumisen lisäksi olen tänään tehnyt lumitöitä ja käynyt parikin kertaa kävelyllä ihastelemassa lumisia maisemia.

Mukavan mandariinista viikoa kaikille! Sivupalkissa pojan uusi vaikea kysymys, hauki vai ahven?

Joko kotiläksyt on tehtynä?

2011-12-10T18:34:00.001+02:00

No niin, tiukka käsityöpäivä Raahessa on taas takana. Ja tässä ihan vain muistutuksena käsityökerholaisille, että seuraava kokoontuminen on sitten 14.tammikuuta. Ajattelin vain kysäistä, että joko teillä on sitä kokoontumista varten läksyt tehtynä? Eli kotiläksyjä on kaksi kappaletta:

1) JOULUKIIRE. Kuvaa se tunnelmana, värinä, tunnetilana tai ihan konkreettisena asiana. Koko ja toteuttamistapa ovat vapaita.

2) Ota palanen vuorisilkkiä. Kastele pala, kääri ja sido se tiukaksi mytyksi. Älä aukaise myttyä ennen kuin opettaja antaa siihen luvan! Ota mytty mukaan seuraavaan kokoontumiseen.

Tehtävänanto on suoritettu!

Ja blogitauosta sen verran, että yleisön vaatimuksesta minun on esiteltävä täällä ainakin ne sivupalkkiäänestyksen tulokset. Eli palaillaan asioihin!

Breikki

2011-12-07T17:04:00.001+02:00

Tämä blogi jää tauolle siihen saakka, kun on muutakin sanottavaa kun sivupalkin äänestystulokset.

LISÄYS 8.12. Huomenna tarvitsemme Raahessa häviävää kangasta, lankoja, korttipohjia ja sen semmoisia joulukorttivärkkejä.

Neulominen voitti

2011-12-04T19:04:00.001+02:00

Viimeviikkoinen sivupalkkiäänestys neulominen vai virkkaaminen oli tiukka. Neulominen sai 14 ääntä, virkkaaminen 12.

"Kalenterityöni" valmistui äsken, esittelen sen tässä joku päivä.

Kukkakuva

2011-12-01T18:08:00.001+02:00

Täällä on keskitytty hereillä- ja tielläpysymiseen sekä heijastimettomien/valottomien jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden väistelemiseen. Onneksi sain järjestettyä huomiseksi vapaapäivän!

Kuva liittyy aiheeseen sillä tavalla, että otin kuva-arkistostani vähiten vallitsevaan tilanteeseen sopivan kuvan.

Kissa voitti

2011-11-27T18:17:00.001+02:00

Viimeviikkoisen sivupalkkiäänestyksen voitti kissa. Ääniä annettiin yhteensä 39, joista kissa sai 24 ja koira 15. Poika on miettinyt kysymyksiä jo useammaksi viikoksi eteenpäin, joten äänestyksiä on luvassa jatkossakin.

Tänään aloitin sitä ainoaa joululahjaa, jonka olen aikonut tänä jouluna tehdä itse. Olihan tuo paperinsilppuaminen kuitenkin niin mukavaa, että tuleekohan omatekoisia lahjoja lisääkin. Vai tulisko edes joulukortteja?

Heippa vaan

2011-11-24T17:31:00.001+02:00

Edellisessä postauksessa esitelty kalenterityön hyvä alku edistyy tasaisen varmasti, mutta hitaasti. Mitään uutta ei siis esiteltävissä. Tervehtiköön teitä tämä noin kymmenen vuotta sitten huovuttamani nalle, jonka kuva löytyi työkoneelta kuvia siivotessani.

Marraskuuta ompelen

2011-11-20T16:31:00.001+02:00

Pää on taas täynnä mietteitä ja ideoita eilisen käsityökerhon jäljiltä.
Aloitettiin uusi työ. Tehtävänantona oli tehdä työ valitsemansa Kirsi Kunnaksen runon pohjalta. Työssä on määrä käyttää kankaalle siirrettyjä kuvia ja tekstejä sekä joku pieni esine. Tai jotain sinne päin.

Minä valitsin runon nimeltä Vuosi ja aloin ommella itselleni ensi vuodeksi kalenteria. Käytän siihen ainakin vanhaa kankaista kalenteria sekä häviävälle vessapaperirullan hylsylle ompelemiani kuvia. Palaan ensi vuoden kalenteriin tuonnempana.

Suuri äänestyskin on taas päättynyt tuossa sivupalkissa. Vastaajien mielestä näkkileivän levite tulee levittää:

sileälle puolelle. Sitä mieltä oli 23 vastaajaa. 9 vastaajaa oli sitä mieltä, että reikäpuoli on oikeampi puoli levitteelle. Nyt sitten uusi kysymys, jonka on laatinut poika.

Sanoin vahingossa

2011-11-17T18:48:00.001+02:00

Tänään sanoin vahingossa ääneen sen s:llä alkavan. Yhtäkkiä sanoin: "Hei, mutta syksyhän on mennyt, ja minä olen selvinnyt siitä!". Mutta sitten osoittautuikin, että olin tehnyt laskuvirheen. Marraskuu lasketaankin vielä s-kuukaudeksi, eikä olekaan vielä talvi. Mutta melkeinpä on. Eikä s....inen marraskuu ole niin paha silloin kun aurinko ja kuu paistavat. Tänään näin myös tähdenlennon, vaikka taivaalla ei näkynytkään tähtiä.

Kiva kun on kivaa!

2011-11-13T17:52:00.001+02:00

Hauskaa, että vastasitte tuossa vasemmassa laidassa olevaan suureen kiva-kyselyyni. Vastaajia oli 15, joista yhtä lukuunottamatta kaikilla oli kivaa. Kiva, että on kivaa!

Kyselyn taustasta sen verran, että yritin yksi päivä etsiä, miten tuonne kommenttiosioon saisi sellaisen facebookmaisen systeemin, että voisi vaikkapa tykätä tai inhota. En löytänyt sitä, mutta tulin kokeilleeksi, mitä tapahtuu, kun laittaa tuollaisen kyselyn. Sitten se kokeiluni näytti niin hauskalta, että jätinkin sen sinne. Ja nyt on sitten uusi kysymys, jonka ideoinnissa käytettiin perheen sisäistä huutoäänestystä.

On myös uusia askarteluvärkkejä:

Joo, olen edelleen sitä mieltä, että mitään uusia askarteluvärkkejä ei saisi hommata tähän talouteen. Ensin pitäisi tehdä kaapeissa ennestään olevista tarvikkeista. Mutta jos tarjoutuu mahdollisuus ottaa vastaan korppulaatikollinen kuolleen naisen vanhoja pyykkipoikia, niin ei sitä tarjousta voi vastustaa.En kestänyt ajatusta, että nuo sievät puiset pyykkipojat olisivat päätyneet kaatopaikalle.
---

(Ensi lauantain Raahe-päivästä sen verran, että ohjelmassa on muistiinpanojeni mukaan edelleen ainakin leimailua. Eli pieniä painantaan sopivia kankaanpalasia ainakin tarvitaan. Sittenhän meillä oli puhetta, että seuraava työ ideoitaisiin jonkun sadun pohjalta.) TIISTAIAAMUN LISÄYS: noudattakaa kuitenkin niitä opettajan sähköpostitse lähettämiä ohjeita!!! :D

Meni taas

2011-11-11T18:20:00.001+02:00

Viikko vierähti niin nopeasti, ettei ehtinyt ässää sanoa, saati sitten mitään käsitöitä tehdä. Sumuista on ollut tänäänkin 11.11.11.

Porsaspuku esittäytyy

2011-11-07T19:00:00.001+02:00

Tässä se nyt on. Ei siitä minusta tullutkaan ihan niin kamala, kuin luulin.

Nyt vain oli niin huonot kuvausolosuhteet, vinossa seisova malli, toimimaton kuvankäsittelyohjelma, tottelematon bloggeri, marraskuu ja maanantai.

Jos pienestä tykkäätte

2011-11-05T09:54:00.000+02:00

Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastaja ry:n viimeisimmässä jäsenlehdessä oli juttu aivan loistavasta nettisivustosta. Kyseessä on siis AIM - Artisans in Miniature ja heidän toimittamansa netissä kerran kuukaudessa ilmestyvä ilmainen ja taskokas nukkekotilehti. Tuolta sivustolta on pääsee myös heidän blogiinsa. Kummassakin on paljon kaikkea pientä ja ihanaa.

Lisää vessapaperin hylsyistä

2011-11-01T18:32:00.000+02:00

Kokeiluni veteen liukenevalla vessapaperirullan hylsyillä jatkuivat. Tällä kertaa leikkasin hylsyn auki, asettelin sen solumuovinpalan päälle ja kastelin varovasti. Höttö meinasi levitä ympäriinsä, mutta kasasin ja kaulitsin sitä muotoonsa vesiväripensselin varrella. Sitten ei auttanutkaan muu, kuin odotella mitä tapahtuu. Ja tapahtuihan sitä. Nyt minulla on ruman paperihylsyn sijasta soma pikku arkki käsintehtyä paperia.

Aina ei onnistu

2011-10-30T17:59:00.000+02:00

Silloin joskus vuosia sitten, kun fleece-kangas yleistyi, ostin halvan vaaleanvioletin fleece-viltin ajatuksella tehdä siitä jotain. Viltti on kököttänyt pakkauksessaan kaapissa kaikki nämä vuodet, enkä minä ole siitä mitään tehnyt. Nyt näin kaupassa nätin fleece-tunikan ja ajattelin, että minäpä tekaisen siitä viltistä jonkun mukavan ja lämpimän hölttänän. Ajatus oli, että koristelen fleeceä farkkukankaalla. Siispä toimeen. Vaaleanvioletti on kyllä ihan minun värini, mutta tunikaa räätälöidessäni minulla oli koko ajan tunne, että teen jotain ihme porsaspukua.

Eikähän se fleecen väri siitä miksikään muuttunut, vaikka sitä farkkukankaalla koristelin. Mielessä pyöri värjäämisen mahdollisuus. Vähän epäilytti, tarttuuko fleeceen minkäänlaista väriä. Ei viitsisi ruveta monimutkaisiin tai kalliisiin keitoksiin tai pesukonevärjäyksiin ihan tyhjän päiten.

Kaupassa sattui kohdalle reilun neljän euron väri, jolla pystyi värjäämään ihan vain teräksiksessä pesualtaassa ilman sen kummempia toimenpiteitä. Paketin kyljessä tietysti sanottiin, mihin kankaisiin väriä ei voi käyttää. Enhän minä kuitenkaan tiennyt, mistä se fleecevilttini oli tehty, kun olin heittänyt sen pakkauksenkin jo menemään. (Älkää kertoko minulle, että fleece on polyesteriä, sillä näkeehän sen ihan vaikkapa wikipediasta.)

Ei muuta kuin värjäämään. Ja hyvältä näytti:

Siitähän tulee aikalailla ihananvärinen.

Mutta mitä sitä tyhjää, huuhdellessa väri häipyi kankaasta farkkukangasta lukuunottamatta kuin tuhka tuuleen tai kuin vesi viemäriin.

Nyt minulla on sitten violetilla farkkukankaalla koristellut värkit porsaspukuun. VOI OLLA, että esittelen sen täällä joku päivä, jos se sattuu valmistumaan.

Taas pitää kerätä vessapaperirullan hylsyjä

2011-10-27T18:02:00.000+03:00

Tämän päivän askartelutuokiossa tarvitsin vessapaperirullan hylsyn. Mikä tahansa vessapaperinhylsy ei kuitenkaan käynyt. Tarvittiin hylsyä, jonka voi pakkauksen mukaan heittää vessanpönttöön, mutta jota ei vesilaitoksen mukaan saa heittää vessanpönttöön.

Lisäksi tarvittiin ompelukone ja siihen parsinjalka.

Leikkasin hylsyn auki ja ompelin siihen vapaalla konekirjonnalla kuvioita. Kun ompelukset olivat vaalmiita, kastelin hylsyn.

Hylsy muuttui paperihötöksi, jonka pystyi repimään pois kuvion ympäriltä. Ompelusten välistä höttöä jäi vielä pilkistämään (ainakin tässä ensimmäisessä kokeilussani).

Kuivatuksen jälkeen minulla on somia (?) kangasmerkkejä käytettäväksi tarvittaessa jossakin työssä.Eikä tarvittu häviävää kangasta tai ompelukehystä.

---

No jaa, kaikkea sitä ihmisen päähän pälkähtääkin. Tai miksipä ei pälkähtäisi, jos vessapaperirullan hylsyt ovat olleet pääraaka-ainetta lapsuuden askarteluissa.

Aavelaiva ja muita sumujuttuja

2011-10-25T14:09:00.002+03:00

Syyslomalla.

Laukku mallia muovikassi

2011-10-20T19:07:00.000+03:00

Aikaisemmin keskeneräisenä vilauttamastani tilkkumaalauskokeilusta syntyi laukku mallia muovikassi. Yläreunassa on kaksinkertainen farkkukangas ja välissä vahva kovikekangas. Niiden päälle on ommeltu sikinsokin vapaata konekirjontaa vahvikkeeksi. Ompelin kovikekangassuikaleen myös pohjaan.

Tässä laukussa farkut elävät jo kolmatta elämää. Ensin ne palvelivat normaalifarkkuina. Toisen elämän farkut saivat, kun niiden lahkeet rapsutettiin rikki raastinraudalla. Nyt farkuilla on vuorossa laukkuelämä.

Hyviä alkuja

2011-10-17T18:30:00.000+03:00

Paljon toisiinsa liittymättömiä asioita, mutta vähän sanottavaa. Näin tällä kertaa.

Tyytyväisenä

2011-10-13T17:44:00.000+03:00

(Leuhkimisen aihe ei kuitenkaan liene se, että entinen leikkas kiinni...)

Lauantaina olisi sitten Raahe-päivä. Mukaan piti ottaa kangasta pienimuotoista painamista varten. Ainakin leimasimilla painetaan. Muistiinpanoissani lukee myös sana kangasliidut, mutta en yhtään tiedä, miksi siellä niin lukee...

Kurssilta tulossa

2011-10-09T19:22:00.000+03:00

Olin viikonlopun kirjansidontakurssilla, jossa opetettiin koptisidos. Ehdin sitoa kaksi kirjaa.

Vasemmalla A4:n korkuinen, ja puolikkaan A4:n levyinen kirja, jonka kansissa on kopio vanhasta kaavalehdestä. Oikalla A5-kokoinen kirja, jonka kannet ovat itse marmoroimastani paperista.

Tässä takakannet.

Osa kapean kirjan sivuista on lehdistä talteenottamiani käsityöoheita ja muuta tarpeellista, mutta valtaosa tyhjiä sivuja.

En ole ennen sitonut kirjoja koptisidoksella, mutta se oli erittäin mielenkiintoinen ja mukava kirjansidontatapa.

Toisen kirjan kansi oli tarkoitus tehdä osittain farkkukankaasta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä ompelukoneeni päätti lopettaa toiminnan eilen illalla juuri, kun minun olisi pitänyt ommella kansia....

Kurssilla oli mukavia ihmisiä, jotka tekivät hienoja kirjoja. Katsokaa esimerkiksi TÄÄLTÄ.

Valmista tuli

2011-10-06T19:07:00.000+03:00

Uusi erä karttakoruja on lähdössä myyntiin Oulun taidemuseon museokauppa Ainoaan. Mallistossa siis kaulariipuksia, rannekoruja ja rintarosseja. Mallit ovat entiset tutut, joista voi lukea lisää TÄÄLTÄ.

Näillä jatketaan

2011-10-02T18:14:00.002+03:00

Karttakoruvärkkien parissa menee vielä seuraavakin viikko. Palaan linjoille kunhan ehdin.

Iloa hiirille

2011-09-29T17:12:00.000+03:00

Arkistojen kätköistä löytyi tämä huono kuva, joka on ainoa dokumentti muutaman kesän takaisesta tapahtumasta.

Kesäpaikkamme ulkorakennuksen vierestä menee tie, jonka kulkijoita halusimme tyttären kanssa ilahduttaa. Huovutimme siis sekalaista kansaa tarkkailemaan ohikulkijoita. Oli jo syksy, kun asettelimme olennot ikkunaan. Kun keväällä menimme tervehtimään olentoja, ei heitä enää ollut ikkunassa. Sisällä ikkunan alla oli jäljellä sukka sekä pari superloninpalasta, joiden päälle olennot oli huovutettu. Huovutuksemme päätyivät siis iloksi hiirille.

Nykytodellisuudessa pystyttelen olohuoneen sohvannurkkaan tuotantolaitosta karttakoruja varten ja perehdyn pitkästä aikaa kirjansidontaan.

Täällä

2011-09-25T18:32:00.002+03:00

Täällä on viime päivinä selvitetty syy kipeään käteen ja juhlittu yhtä taloa.Ei oikeastaan muuta tällä kertaa. Mukavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Siirille poncho

2011-09-20T18:20:00.000+03:00

Tuli uuninlämmityskelit, niin piti virkata Siirillekin vähän lämmikettä. Vai onkohan tuo enemmänkin fiinistelyboncho, kun on noin reikänen systeemi. Onneksi on henkareita, joissa sitä voi säilyttää.

Paljon kaikkea

2011-09-18T19:32:00.001+03:00

Eilen oli syksyn ensimmäinen käsityökerho. Nyt mennäänkin uusin sävelin, sillä ryhmämme muutti käsityöopettajan perässä Raaheen. Nyt kokoonnutaan kerran kuussa kokonaiseksi lauantaipäiväksi kerrallaan. Ensimmäinen kerta vaikutti lupaavalta. Mukana on entisen hyvän seuran lisäksi ihan uuttakin hyvää seuraa. Paikka on ihana ja saimme hommiakin tehtyä.

Tilkkumaalailimme ompelukoneet suristen. Tai ainakin ne tekivät niin, jotka eivät suuttuneet ompelukoneille. No, menee vähän aikaa ennen kuin uusien tuntemattomien koneiden kanssa pääsee sinuiksi.

Tämä on siis aurinko, vaikka ei se siltä välttämättä näytä. Työ on vielä kesken, siihen tulee mustalla kasvin siluetti.

Tähän väliin sopinee vinkata, että nyt myös käsityöopettajani pitää Harsin ja parsin -blogia, jonne päätyy silloin tällöin varmaankin meidänkin ryhmän töitä nähtäville.

Eilisen jäljiltä pää on täynnä värejä ja ideoita. Ajatukset pyörivät kesken jääneen työn lisäksi vaikkapa tässä:

Sain lahjaksi tämän kiehtovan farkkutopin. Siinä on niin hyvät ainekset johonkin työhön, että täytyy miettiä tarkoin ennen kuin rupeaa suhauttamaan sen pilalle. (Niin ja se mahtui päällekin!)

Inspiroiva olivat myös Titityyn Lissun lahja nukkekotini Siirille:

Näiden innoittamana piti ruveta söheltämään Siirille vaatteita, joita henkareihin ripustaa.

Jonkinlaiseen käsityövireeseen on siis ehkä päästy. Tämän bloggerin uuden päivityksen kanssa en sen sijaan ole vielä päässyt vireeseen. No muistan muidenkin valittaneen, että kuvien ja tekstien väleihin tulee outoja välejä. Niin näyttää tulevan.

Menee

2011-09-15T18:39:00.000+03:00

Vanhempainiltaa, harrastustoimintaa, kumisaappaiden ostoa (lapsen jalka voi yhtäkkiä yhtenä päivänä kasvaa niin isoksi, että uudet kumisaappaat on saatava välittömästi), töitä.

Kuunneltu

2011-09-11T09:30:00.000+03:00

Se on tehty! Ensimmäinen äänikirja on kuunneltu. Kun menin kirjastosta etsimään äänikirjaa, osui hyllystä silmiin pitkä rivi dekkareita ja pitkä rivi Arto Paasilinnaa. En halunnut kumpaakaan niistä. Päätin myös, että en ota ensimmäiseksi kirjakseni kovin paksua (vai pitääkö äänikirjasta sanoa pitkää?) opusta. Lähinnä näillä perusteilla mukaani valikoitui Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, lukijana Seela Sella. Kirjan kesto 8 tuntia 16 minuuttia.

Kun työnsin ensimmäisen cd:n soittimeen, piti vähän skarpata, että muisti kuunnella kirjaa, eikä mietiskellyt joutavia. Sitten olinkin jo aivan koukussa. Kirja oli loistava, ja lumouduin aivan täysin. Ainoa huono puoli oli, että työmatkoilla meni tavallista enemmän aikaa. Piti nimittäin ajella vähän normaalia hitaammin tai jopa hakeutua normaalia hitaammille reiteille, että ehti kuunnella pidemmästi.

En tiedä, sattuiko minulle vain tuurilla älyttömän hyvä kirja vai ovatko äänikirjat aina näin koukuttavia. Mutta jos ne ovat puoleksikaan näin hyviä, niin minun puolestani se saa olla hyvästi Radio Novalle.

Saa taputtaa!

2011-09-08T17:32:00.000+03:00

On se taputusten paikka, kun lähes vuoden keskeneräisenä (siis työn alla) olleet säärystimet ovat valmiit!

Viimeinen oljenkorsi

2011-09-04T17:54:00.000+03:00

Yritän täällä vain keksiä kaikkea mahdollista muuta tekemistä, kun pitäisi kirjoittaa työasioita.

Sittenkin ruuasta

2011-09-03T18:50:00.000+03:00

Nyt tulee taas näitä säännön vahvistavia poikkeuksia, että tämä ei ole ruokablogi. Poikkeus on tehtävä, koska tein tänään niin hyvää kesäkurpitsapaistosta. Tiedän, että monilla on tänä vuonna kesäkurpitsat kasvaneet niin hyvin ja suuriksi, että kesäkurpitsaa alkaa tulla jo korvistakin.

Leikkelin halkaisijaltaan noin kymmensenttisestä (niin, äitillä kasvaa niin suuria) kesäkurpitsasta noin kolmen sentin siivuja ja ladoin ne ison vuokan pohjalle.
Leikkelin isoista tomaateista siivuja ja ladoin ne kesäkurpitsojen päälle.
Ripottelin päälle suolaa ja pippuria.
Ladoin päälle aika paljon mozzarellasiivuja.
Ripottelin päälle vähän juustoraastetta.
Laitoin 200-asteiseen uuniin reiluksi puoleksi tunniksi.

Sekaan olisi tietenkin voinut laittaa jotain yrttejä ja sipulia, mutta eipä nyt tullut mieleen. Olen tehnyt jotain vastaavaa joskus jostakin nappaamani ohjeen mukaan, mutta en muistanut sen olleen noin hyvää. Mutta mikäpä se ei olisi hyvää jos siihen laittaa päälle paksun juustokuorrutuksen.

Kuva ei ole siitä tämänpäiväisestä ruuasta.

Testauspostaus

2011-09-02T06:57:00.002+03:00

Tämä on pieni testauspostaus. Hyvää perjantaita kaikille!

Lahjepussukka

2011-08-30T19:04:00.009+03:00

Luovon Puojin kesämyymälässä oli myytävänä kahvipussista tehtyjä pikku pussukoita. Varastin mallin ja tein samaisen pussukan farkunlahkeen pätkästä. Tosi kätevä malli ja helppotekoinen. Vuoren siihen tietenkin voisi laittaa, ja ommella vähän huolellisemmin. Mutta nyt piti vain nopeasti tallentaa malli niin kauan kun se pysyy mielessä. (seliseli)

Tällainen pätkä farkunlahjetta siihen siis tarvittiin.

Iloinen kirja pahvista

2011-08-27T15:08:00.008+03:00

Pahviompeluni jatkuivat tänään, kun halusin kokeilla onnistuuko pahvinpalojen liittäminen toisiinsa leveällä siksakilla kirjaksi. Onnistuihan se. Sitten minulla oli pieni pahvinen kirja. "Ihan kiva juttu, mutta mitähän iloa tästäkin on", ajattelin. Oli siis ihan pakko tehdä siitä ilokirja.

Innostunut pahvista

2011-08-26T19:11:00.007+03:00

Olen aika innostunut pahvista. Lähinnä ruskeasta aaltopahvista. Olen rakennellut siitä kaikenlaista jo ihan pienestä pitäen, mutta vasta tänä kesänä olen hoksannut ruveta ompelemaan sitä. Se on aivan loistava ompelumateriaali.

Viimeisimmissä kokeiluissa ompelin pahville lankaa siksakilla.

Aika joulukortteja niistä tuli, mikä minua kovasti järkyttää. Minähän kun elän vielä ihan kesää ja väistelen edelleen sitä S-kirjaimella alkavaa vuodenaikaa.

Pahviompelukokeiluni alkoivat alkukesästä, kun ompelin pahville onnittelukortit parille rippilapselle.

Niissä korteissa ompelin pahville farkkukangasta. Sekaan ompelin myös valokuvia. Hyvin toimi sekin. Näitä kokeiluja on ehdottomasti jatkettava.

Jossain vaiheessa tässä blogissa on puheltu myös äänikirjoista. Nyt olen harpannut yhden askeleen eteenpäin silläkin saralla, sillä lainasin kirjastosta äänikirjan. En nyt muista sen nimeä, mutta lainasin näin aluksi sellaisen ohuen...

Taskupussukka

2011-08-22T21:00:00.001+03:00

Täällä on tehty jopa pikkuisen käsitöitä! Kuten jotkut jo arvelivatkin, kyseessä on käsityökerhon kesätehtävä. Se oli kolmen Koon tehtävä: Keltainen, Kolmiulotteinen ja Koko vapaa.

Eli rakkaat käsityökerholaiset, jos ette halua nähdä tuotosta kuin vasta 17.9., niin nyt silmät kiinni. Olen aikaansaannoksestani niin innoissani, että en malta olla laittamatta sitä tänne. Ei siksi, että tämä olisi jotain über-hienoa, vaan ihan vaan siksi, että olen saanut sen tehtyä.

Kultahan on yksimielisesti luokiteltu keltaiseksi väriksi. Kultaista pitää tämän kesän tehtävässä olla, koska kävin tänä kesänä prinsessalinnassakin.

Kolmiulotteinenkin se on.

Ja koko on vapaa. Eli tässä tapauksessa farkkutaskun kokoinen.

On siinä aika fiini vuorikin.

Menovinkki II

2011-08-19T18:23:00.008+03:00

Kansainvälistä majakkaviikonloppua vietetään huomenna ja ylihuomenna 20.-21.8. Viikonlopun aikana voi vierailla muun muassa kuvissa olevassa Hailuodon Marjaniemen majakassa, jonka 140-vuotisjuhlia vietetään sunnuntaina. Marjaniemen majakkaan pääsee kiipeämään lauantaina ja sunnuntaina kello 12-16.

Kappas vain, tästähän tuli nyt ihan menovinkkiblogi. Mutta kyllä hyviä asioita kannattaa mainostaa.

Menovinkki

2011-08-17T18:51:00.004+03:00

Käykääpä katsomassa Esteri Kopperoisen näyttelyä Elämäniloa käsityöstä. Näyttely on esillä Oulun kaupunginkirjaston näyttelytilassa 2.9. saakka. Kannattaa käydä katsomassa kauempaakin, sillä näyttely on aivan huippu.

Kuva ei liity näyttelyyn, mutta olkoon kuvan unikko omistettu Esterille.

---

Jälkikirjoitus etenkin käsityökerholaisille: Onko kullanvärinen keltaista?

Lähes loppuunkulutetut

2011-08-13T10:34:00.008+03:00

Sain käsityökerhoni tulevaisuuden ratkeamisesta niin paljon uutta virtaa, että rupesin siivoamaan työpöytääni ja sen ympäristöä. En minä sillä, että pitäisi inventoida varastoja, että pitääkö ostaa jotain uusia tarvikkeita. Ei aivan varmasti tarvitse. Mutta joidenkin jo lähes loppuunkulutettujen tavaroiden kohdalla olen harkinnut, että joko ne joutaisivat roskiin. Kuten esimerkiksi nämä farkut:

Mutta en minä nyt sentään vielä niitä pois heittänyt. Tekeehän noista vielä vaikka mitä. "Muutamat" muutkin erilaisissa kulumisen vaiheissa olevat farkut kätköistäni löytyy.

Vaikka entisiäkin käsityövärkkejä siis on, oli vähän aikaa sitten aivan pakko täydentää käsityötarvikevarastoja, kun vastaan tuli:

Finlaysonin vahakankaan mallipalasia 20 senttiä kappale. Niin, että mitäkö noista teen? No en tiedä, mutta minäpä olen maailmalla hienoissa (ja kalliissa) kaupoissa nähnyt, että nyt tehdään jopa hienoja (ja kalliita) käsilaukkuja vakstuukikankaasta. Että katsotaanpa, kyllä aika tavaran kaupittaa.

Pakko oli ostaa myös euron pussilinen nahkapalasia:

Näitä minä ainakin tarvitsen. Ihan varmasti.

Pöydän kerrostumia järjestellessäni tuli esiin myös yksi saamani lahjapussukka, jossa oli näitä:

Hyvinkin tarpeellisia.

Onhan sitä vähän ilmassa

2011-08-10T18:14:00.004+03:00

Onhan sitä vähän ilmassa. Siis sitä s-kirjaimella alkavaa. Varmaan on tullut jo aikaisempinakin s:llä alkavina vuodenaikoina tullut puheeksi, että minun on E R I T T Ä I N vaikeaa keksiä siitä mitään positiivista.

Jos väitän, että s....isin on mukavaa, kun tulee pimeää ja voi käpertyä viltin mutkaan tunnelmoimaan kynttilänvalossa, niin se on ihan soopapuhetta se. Minusta ihmisen ei tulisi minään vuodenaikana käpertyä viltinmutkaan, vaan pitäisi tareta ihan noin vain.

Jos väitän, että s....isin on mukavaa tallustella kumisaappaissa vesisateessa, niin se se vasta soopapuhetta on. Minun puolestani saisi aurinko paista aina. (Tässä leikissä minun ei tarvitse ajatella sitä, että minä tarvitsen luontoa, joka puolestaan tarvitsee vettä.)

Jos väitä, että s....isin luonto on niin kaunis, niin se on aika paksua puhetta. No punainen ja keltainenkin menettelee, mutta muut syksyn värit ovat aika ankeita ja lopullisia.

Viime päivinä

2011-08-07T19:22:00.011+03:00

Kirmaan

2011-08-05T09:50:00.000+03:00

On se vaan niin mukavaa, että voi joskus pitää sellaisen "pikkuisen etätyötä, mutta enimmäkseen vapaata" -perjantain.

Hame

2011-07-31T18:00:00.009+03:00

Siinäpä hame.

Hame on tehty vanhoista farkuista, joiden lahkeet leikkasin näin.

Irrallisista lahkeista tein väleihin tuollaiset tiipat. Ajatus oli alunperin, että nuo tiipat olisivat vain ylhäältä kiinni ja sellaiset liehuvammat. Mutta sitten olisi pitänyt tehdä joku alushamesysteemi. Tarkoitus oli myös laittaa jonnekin vähän jotain konekirjontakoukeroita, mutta ei tämä ei sellaisia kaivannutkaan. Olen tähän aika tyytyväinen, mutta ehkä seuraavasta versiosta voisi tehdä vähän räyhäkkäämmän.

Niitä aamuja

2011-07-27T19:33:00.005+03:00

Jos on yli kaksikymmentä vuotta ajanut aamuisin samaa reittiä, luulisi ettei sillä matkalla pääse eksymään tai ajamaan harhaan. Mutta toisinaan vain käy niin. Tänään oli niitä aamuja. Piti mennä tankille sellaiselle bensa-asemalle josta saa plussapisteitä. Unohdin mennä ensimmäiselle sellaiselle, joten päätin mennä yhdelle toiselle. Matkalla sinne toiselle muistin, että siinä välillähän on kolmaskin sellainen asema. Kun palasin sieltä bensa-asemalta moottoritielle "muistelin", että minun työpaikkani on Jyväskylän suunnassa, vaikka Kemin suunnassahan se onkin. Piti sitten vähän koukata mutkien kautta työpaikalle. Mutta eikö sitä aina suositellakin rikkomaan rutiinejaan?

Se hamesuunnitelma, josta edellisessä postauksessa mainitsin. Tässä se on:

On se jo vähän pitemmällä kuin piirroksena, mutta pitää odotella huonompia ilmoja, että viitsii istua ompelukoneen ääreen.

Mukaan kesään

2011-07-24T18:44:00.002+03:00

Alan pikkuhiljaa päästä mukaan tähän kesään. Ostin nimittäin eilen pihalle kesäkukkia. Olin minä ostanut pari kukkaa jo aikaisemminkin, siihen aikaan kun ihmiset yleensä kesäkukkia ostavat. Sattuneista syistä ne ovat kuitenkin jo aika riutuneita.

Viime viikolla piipahtelin erinäisissä paikoissa kesäkukkia syynäämässä. Kauppojen puutarhamyymälöiden tarjonta oli tosi surkeaa. Minunkin kukkiani voisi niihin verrattuna sanoa hyvinvoiviksi. Pariin puutarhaankin yritin, mutta niissä oli lappu luukulla, että suljettu. En ymmärrä, sillä minun mielestä nyt on ihan paras kesäkukkasesonki. En lannistunut, vaikka tuttavakin katsoi vähän pitkään, kun kaupassa kerroin olevani kesäkukanostoreissulla. Hän väitti, että nyt on aika ostaa syyskukkia. Samaa oli vihjattu ihan täällä lähipiirissäkin. Nyökyttelin, mutta ajattelin, että pah, kyllä minä niille vielä kesäkukat näytän.

Eilen kävin Yli-Iin pitäjäpäivillä. Ja siellähän myytiin kesäkukkia ihan noin vain. Nyt on tuore amppeli meidänkin ovipielessä ja eläväiset ruukulliset niin etu- kuin takapihallakin.

En ottanut kuvia uusista kukista, kun edellisenkin postauksen kuvissa oli kukkia. Ja tämähän ei ole kukkablogi. Kuvat on otettu meidän etupihalta tänään, mutta on tänään paistanut aurinkokin!

Ja sekin vielä, että minä olen jo monena päivänä ajatellut käsityön tekemistä. Mielessä on suunnitelma hameesta.

Vähän nuupallaan

2011-07-21T19:33:00.005+03:00

Reilun kuuden viikon loman jälkeen ei saa sanoa olevansa väsynyt tai nuupallaan. Silti sanon niin. Ensimmäiset neljä päivää töissä ovat menneet vähän kuin usvassa. Illatkin ovat menneet ihmetellessä.

Ehkä tässä nuupahtamisessa on mukana vähän murhetta, kun kesäpaikka piti taas jättää. Siellä voi kyllä käydä pidennetyillä viikonlopuilla, mutta ei se ole sama asia kuin olla siellä viikkoja.

Räpsräps

2011-07-19T17:20:00.001+03:00

Yksi pitkän tähtäimen suunnitelma tuli toteutettua viime viikolla. Ajoin polkupyörällä Vääksystä Pulkkilanharjulle. Reilun kahdenkymmenen kilometrin matkalle mahtuu mukavia maalaismaisemia, upeita vesistöjä ja kotoisia metsäpolkuja. Yhtä siltaa ja pientä tiepätkää lukuunottamatta matkan voi huristella turvallisesti pitkin pyörätietä. Suosittelen.

Viimeinen ponnistus

2011-07-15T20:38:00.004+03:00

Hei! Minä täällä vaan. Viimeisiä lomapäiviä viettelen. Rentoutuen ja nautiskellen.

Tai no joo. Mies tilasi sorakuorman viimeisten lomapäivien ratoksi.

Mutta kyllä joo. Tästä aion maanantaiksi töihin toipua.

Toisessa linnassa

2011-07-11T11:50:00.001+03:00

Münchenissä tuli piipahdettua myös toisessa linnassa, Schloss Nymphenburgissa. Ludvig II, joka rakennutti tuon edellisen postauksen linnan, on syntynyt tuossa kolmannessa kuvassa olevassa sängyssä. Näin meille ainakin kerrottiin.

Lomaa jäljellä vielä tämä viikko. Ja ainakin sen aikaa tämä blogi pysyy hunningolla. Voi tätä ihanaa kesää!

Linnassa

2011-07-03T09:54:00.002+03:00

Pääsin linnaan. Käytiin neljän yön reissu Münchenissä, josta piipahdimme parin tunnin junamatkan päässä olevaan Neuschwansteinin linnaan. 20 vuotta sitten kävimme linnan parkkipaikalla moottoripyörällä, mutta emme jaksaneet ajopuvuissamme lähteä kipuamaan ylös linnaan. Asia on jäänyt vähän kaivertamaan, mutta nyt tilanne on korjattu. Vaikka linna melkoinen turistisumppu onkin, niin kyllä siellä kannatti käydä.

Noutajana

2011-06-25T15:01:00.005+03:00

Kesäisiin harrastuksiini kuuluu noutaminen. Se on minun osani koko perhettä yhdistävässä pojan kalastusharrastuksessa. Noudan veneellä kaisloihin ja kivenkoloihin tarttuneita uistimia vai mitä ne nyt olivatkaan nuo veteenheitettävät pyydystimet.

Farkkufriikki suosittelee

2011-06-22T18:21:00.003+03:00

James päällä joka säällä, ajankuvia 1960-70 -luvulta sekä Mattisen Teollisuus Oy:n ja James-farkkujen historiaa on esillä Heinolan kaupunginmuseossa, taidemuseossa ja Galleria Lambertissa.

Aah, niin ihanan nostalgista. Farkkufriikki suosittelee. Näyttelyt ovat esillä 18.9. saakka.

Pähkinäpikkuleipiä

2011-06-16T19:17:00.002+03:00

En ole mikään häävi ruuanlaittaja tai leipuri. Kelpo pähkinäpikkuleipiä osaan kuitenkin leipoa. Tässä ohje, jos sattuu kiinnostamaan.

Pähkinäkakut
200 g voita
100 g rouhittuja hasselpähkinöitä
100 g sokeria
1/2 tl kanelia
200 g vehnäjauhoja
1 tl soodaa

Sekoita kaikki aineet mainitussa järjestyksessä. Sekoita vain sen verran, että taikina on sileää ja pysyy koossa. Leivo 5 cm paksu tanko ja leikkaa siitä 1 cm leveitä viipaleita. Paista 220 asteessa.

Ohje on kirjasta "Piparkakkukirja eli Isoäidin nuoruusmuistot". Helppo kuin mikä. Mutta kyllä ne saa epäonnistumaankin. Varsinkin jos on leipomassa niitä johonkin tärkeisiin juhliin. Tänään ne - ihme ja kyllä - onnistuivat mainiosti. Se juttu vielä, että kannattaa tehdä kunnon satsi, sillä taikinakin maistuu hyvältä.

Ja sekin vielä, että muistan kyllä luvanneeni, ettei tämä ole mikään kokkausblogi. Olkoon tämä niitä säännön vahvistavia poikkeuksia.

Ristikon aikaan

2011-06-15T08:33:00.003+03:00

Jossain vaiheessa lomaa minulle tulee tarve tehdä sanaristikoita, vaikka en juuri muulloin niitä teekään. Tälle lomalle tuo tarve tuli toissailtana. Matin helpot ristikot -lehteä ei ollut käsillä, mutta saimme kolmen hengen voimin melkein täyteen naistenlehdestä löytyneen ristikon. Nyt poika on lähdössä ostamaan ristikkolehteä.

Eilen iski päälle siivousvaihde. Siis sen hankalimman paikan, eli oman vaatekaappini siivous. Reippaana tyttönä sain sieltä lähtemään jätesäkillisen vaatteita kierrätykseen ja melkoisen nyssykän roskikseenkin. Sen jälkeen vaatekaapissa oli hetken aikaa mukavan väljää. Seuraavaksi kuitenkin iski päälle silitysvaihde. Eli kun sain silityskaapissa olleet vaatteet vaatekaappiin, ei siellä enää ole ollenkaan väljää. Nyt pitää taas muistaa, että yhtään uutta vaatekappaletta ei tarvitse ostaa. Tai jos ostaa, niin ostaa sellaisia, jotka eivät nyppäänny tai vanutu heti kättelyssä. Ja mieluusti myös sellaisia vaatteita, joita ei tarvitse silittää.

Matka jatkuu

2011-06-12T21:23:00.003+03:00

Tänään täällä on oltu kultturelleja. Oulun kirjamessuilla piti käydä ihan jo pelkästään sen takia, että täällä sellaiset järjestetään. Sieltä matka jatkui Pohjois-Pohjanmaan museoon, joka ansaitsee mainospläjäyksen. Siellä on nimittäin kaksikin valloittavaa näyttelyä. Pieni, pienempi, pienin -näyttelyssä on ihastuttavan taidokkaita nukketalominiatyyrejä. Teollisuustaiteen Liitto Ornamon näyttelyssä puolestaan on esillä otoksia teollisen muotoilun, tekstiili-, vaatetus- ja huonekalusuunnittelun, sisustusarkkitehtuurin ja taidekäsityön helmistä. Molemmat näyttelyt ovat esillä 4.9. saakka, suosittelen.

Mua viedään

2011-06-11T11:45:00.006+03:00

Olen ahtanun parille ensimmäiselle lomaviikolle vähän liikaakin ohjelmaa. Viikon aikana mua on viety muun muassa rankametsään, festareille ja juhlapaikan siivoushommiin. Hyvällä fiiliksellä on oltu joka kohteessa, sillä nyt on tarennut!

Kuvat ovat torstai-illalta Sauna Open Air -festareilta Tampereelta.

Palaroikottimia

2011-06-05T17:13:00.006+03:00

Ompelin avaimenperiä. Ne on tehty kankaalle siirretystä vanhasta Hailuodon kartasta ja 70-luvulla Hailuodossa kulutetuista Beavers-farkuista.

Kaikki roikottimet ovat erilaisia. Palat kokoamalla tulee A4-arkillinen Hailuodon karttaa.

Roikottimet menevät myyntiin Luovon Puoji -käsityömyymälään Hailuotoon.

Vapaata elämää

2011-06-02T18:28:00.004+03:00

Lomalla on mukavaa. On mukavaa, kun voi elää fiiliksen mukaan. Voi esimerkiksi päättää, että maalaako sisäkattoja tänään vai vasta lauantaina.

Sitten voi valita, että maalaako pikkutelalla seinänvierustoja vai isolla telalla keskeltä kattoa.

Mies on puhunut katon maalauksesta jo monta vuotta. Tänä keväänä se puhe vain yltyi. Sitten minulta meinasi palaa pinna sen katonmaalauksesta puhumisen kanssa. Niinpä minä lopulta merkkasin kalenteriin tulevan lauantain kohdalle, että katon maalaus. No nyt se on melkein tehty. Hommaa helpotti kummasti tuommoinen seinään teipattava kelmu, jolla sai nukkekoditkin suojattua kätevästi.

Pari päivää

2011-05-30T18:43:00.004+03:00

Pari päivää menee vaikka sulalla maalla hiihtäen.
Sitten alkaa loma.

Kotona taas

2011-05-28T10:07:00.003+03:00

Finnair lohdutti minua eilen 8 euron tarjoilukupongilla, koska jäin jumiin lentokentälle Helsinkiin. Olin juuri käynyt ostamassa syötävää, joten en jaksanut jonottaa uudelleen kupongin käyttääkseni. Jääköön se siis muistoksi. Pääsin yöllä kotiin.

Kolmen museon päivä

2011-05-23T07:19:00.003+03:00

Lensin varhain eilisaamuna Helsinkiin. Ohjelma oli laadittu tiukaksi, sillä halusin nähdä...

Ars 11 -näyttelyn Kiasmassa. Kiinnostavimpia minusta olivat metalli- ja muovijätteistä tehdyt työt, "kerrostalotorni" sekä monet valokuvista. Hyvä näyttely!

Ehdottomasti halusin nähdä Unelmien kodit - nukkekodit Suomen kansallismuseossa. Olin jo kotona saanut tästä näyttelystä esimakua, kun tilasin näyttelyyn liittyvän kirjan. Aivan upeita ja uskomattomia nukkekoteja, mahtava näyttely!

Sitten halusin nähdä Desinmuseon Marimekkoelämää - 60 vuotta väriä, raitaa ja muotoja -näyttelyn. Marimekko on läheinen jo lapsuudesta, sillä vaikka äiti ompeli meille kolmelle tytölle "kaikki" vaatteet, osti hän toisinaan meille Marimekon paidat. Nostalginen näyttely!

Kolmen museon lisäksi ehdin viettää aamua Töölönlahden rannalla sekä pikkuisen shoppailla. Illalla tulin junalla Orivedelle, jossa opiskelen perjantaihin saakka. Arvatkaa olivatko jalat illalla poikki?

Kysyn ja ilmoitan

2011-05-19T19:00:00.003+03:00

Lisäsin tuonne sivupalkkiin Yöpöydällä viimeksi -kohtaan Heli Laaksosen Peippo vei -runokirjan. Tykkään kovasti Laaksosen runoista, mutta mieluusti ne pitäisi kuulla hänen suustaan. Ja tuota kirjaahan saa myös äänikirjana. En ole kuunnellut sitä, enkä ole kuunnellut muitakaan äänikirjoja. En vaikka istun joka upponen työpäivä vähintään tunnin autossa. Kysynpä siis itseltäni, että miksi en. Ja jos lukijoissa on asiantuntijoita, kysyn yhtä asiaa teiltäkin. Eli jos kuuntelee vaikka Sinuhe egyptiläistä tunnin päiväannoksina niin saako/joutuuko sitä kuuntelemaan kuukauden, puoli vuotta, vuoden vai kuinka kauan...??? (Olen lukenut Sinuhen teinivuosina ja silloin siihen meni koko kesä.) Asiahan voisi selvitä ihan vain googlettamalla, mutta enpä nyt kiusallakaan googleta.

Sitten se ilmoitus. En ole tehnyt mitään käsitöitä. Näyttää myös siltä, että en minä saa mitään aikaiseksi lähiaikoinakaan. Eli ilmoitusluontoisena asiana kerrottakoon, että tämä blogi jatkaa toistaiseksi näillä Niitä näitä -jorinoilla.

2 - 1

2011-05-16T18:20:00.004+03:00

Edellisestä huivista jäi yli vajaa kerä lankaa. Jääkiekon katselemisen lomassa virkkailin siitä ketjusilmukoita. Tarpeeksi helppoa hommaa, mutta auttaa sopivasti lieventämään jännitystä. Eikä ollut niin tarkkaa näpertämistä, että olisivat jääneeti lmaveivit näkemättä.

Lanka loppui kolmannen erän alkupuolella, kun Suomi johti 2-1. Mutta tuli sitä huivin verran.

Tämähän käy jännittäväksi

2011-05-13T19:39:00.001+03:00

Kaksi metriä, kiitos

2011-05-10T18:49:00.005+03:00

Kerran talvella kävin hirmu nopeasti kangaskaupassa ostamassa jotain tarvitsemaani. Siinä nopeasti alekangashyllyä vilkuillessani osui silmiin tuo soma kuppikangas, jota myytiin eurolla metri. Huomaamattani olin kangaspakan kanssa jo nykimässä myyjää hihasta: "Kaksi metriä, kiitos."'

Tyttökin tykkäsi ja toivoi, että tekisin kuppikankaasta hänelle hameen. Siitä on jo ehditty minulle huomautellakin, joten tänään tartuin toimeen. Äkkiäkös tuon nyt hameen surauttaa, eihän siihen tule kuin kolme saumaakaan.

Olipas sen verran viheliäistä kangasta, että välillä oli käytävä karkkikätkölläni. Kangas oli sellaista uimapukukangastyyppistä joustojuttua. Tuli siitä hame kuitenkin. En jaksanut kuvata sitä, kun ei se näytä paljon tuota kuvan kangaspalasta kummemmalta. Lopusta kankaasta olin ajatellut tehdä itselleni mekon, mutta saas nähdä tuleeko tehtyä. Sitä ennen on ainakin täydennettävä karkkikätköä.

Ommellessani mietin, toivoin ja unelmoin sellaisesta automaatista. Automaatista, joka teroittaisi aina sakseni ja pitäisi ne käsieni ulottuvilla. Automaatista, joka huolehtisi, että nuppineulatyynyssäni olevat nuppineulat olisivat aina suoria ja puhtaita niin, että niissä ei olisi kuivunutta liimaa tai muita kökkäreitä.

Huivi kengille vai kengät huiville?

2011-05-07T19:16:00.011+03:00

Uusin kaulahuivi valmistui tänään. Vai onkohan se kaulaliina?

Virkkasin sen kaveriksi pari viikkoa sitte ostamilleni yksille maailman (tai ainakin Oulun seudun!) ihanimmista kengistä.

Paitsi että minähän aloin virkata tuota huivia jo ennen kuin minulla oli nuo kengät. Virkkasinkohan sittenkään huivia kenglle vai ostinko kengät huiville.

Ensimmäiset äitenpäiväkahvit (+ruuat ja kuohuviinit) tuli nautittua jo tänään ihan maailman parhaassa seurassa. Kupilliset kahvia ja siivu kakkua otettiin myös tänään vietettävän lapsettomien lauantain kunniaksi. Hyvää molempia kaikille!

Valittamatta

2011-05-05T19:25:00.002+03:00

Yritän olla valittamatta kylmyydestä. Eihän nyt ole edes pakkasta. Paitsi vähän aamuisin. Pimeää ei onneksi ole.

Pääskyskuva on muutaman vuoden takaa.

Ompelin lämpimikseni

2011-05-02T19:46:00.003+03:00

Paleli koko päivän niin, että töistä tultuani sain juuri ja juuri oikaistua istualleen jähmettyneen kehoni makuulle. Viltin alta tiirailin taas vaatekaappien ovissa olevaa taidenäyttelyä. Siinä on jo jonkin aikaa ollut myös tuo pojan piirtämä kukon kuva. Se on niin viehättävä, että olen aina ajatellut käyttäväni kuvaa jossakin ompeluksissa tai kuvansiirtojutuissa.

Sain itseni sen verran sulaksi, että pystyin tarttumaan toimeen. Piirsin kuvan voipaperin läpi ja leikkelin kankaasta vastaavat kappaleet. Ompelin sitten lämpimikseni palaset kankaalle. Ei se niin hieno ole kuin pojan piirros, mutta ihan kelpo lähes ensimmäiseksi applikointihommakseni. Ja tuli sen tekemisessä ainakin lämmin.

Ei sen ylevämpää

2011-04-30T20:30:00.000+03:00

Vähän latteat vappufiilikset ainakin täällä päin. Vuosien tauon jälkeen käytiin näin vappuaattona oikein kaupungillakin. Olisi luullut, että siellä olisi kovemmatkin menot päällä, mutta eipä ainakaan vielä iltapäivällä ollut. Haalarikansaa oli torilla muutama kourallinen, mutta muuten tosi vähän väkeä.

Tosi kylmä tuuli siellä oli, eikä kovin lämmintä ollut pyöräillä. Kaiken lisäksi sain jonkun vatsapöpön. Nyt maha alkaa rauhoittua, mutta ei tässä kovin yleviä vappujuhlia saa aikaiseksi.

Kuvassa on viime kevään viimeiset lumet takapihallamme. Kuva on otettu 12.5. Nyt siellä on tuota pienempi kikkare jäljellä.

Mukavaa kesäkauden aloitusta!

Perinteistä

2011-04-28T19:10:00.002+03:00

Muina naisina tulin yhtenä päivänä ämpärin kanssa kotiin. "Miksi ostit uuden ämpärin?", kyselivät nämä muut täällä. "Tietenkin simaa varten. Ainahan minä olen simaa vapuksi tehnyt", vastailin.

Ei mennyt läpi, en minä ole eläissäni ennen simaa tehnyt. Kun en tykkää siitä itse, niin olkoot muutkin tykkäämättä. Tai nooh, ovat nämä muut saaneet sen verran muiden tekemiä simoja maistella, että tiesin, etteivät he ainakaan aivan kamalan persoja sille ole.

Mistä lieneekin nyt iskenyt "hyvä äiti ja kätevä emäntä" -pisteiden keruupäivä. Joka tapauksessa eilen kaatelin simat pulloon ja nakkelin rusinoita sekaan. Onneksi nämä muut täällä sentään kysyivät, että miksi sinne rusinoita pitää laittaa. En nimittäin itse tiedä montakaan kammottavampaa asiaa, kuin simassa lillunut rusina. Paitsi tietysti lähes samaan yltää maksalaatikossa muhinut rusina. Laitoin sitten vain ihan muutaman rusinan per pullo. Väittivät nimittäin viisaammat, että siman valmistumisen tietää siitä, että rusinat nousevat pintaan.

Nyt ovat rusinat pinnassa ja simapullot siirretty jääkaappiin. Katsotaan kelpaako sima kenellekään, vai saanko kaadella ne vapun jälkeen viemäriin. Mikäli näin käy, tästä tulee sitten ihan vain yhden vapun mittainen perinne.

Merkkejä

2011-04-25T19:19:00.007+03:00

Ihanasti oli kesän merkkejä kesäpaikassa!

Äimistellään lisää

2011-04-21T17:00:00.002+03:00

Eilen illalla pidettiin käsityökerhon kevätkauden päättäjäisiä yhden kerholaisen kellarissa. Olikin se lysti ilta. Eikä me pelkästään syöty ja äimistelty, vaan tehtiin ihan töitäkin.

Nyt meillä on mainiot äimistelypaidat. Kun tuon paidan laittaa päälle, tietää kotiväkikin, että nyt ei ole tekojen aika, vaan nyt äimistellään.

Eilisessä illanvietossa saatiin leikkiä pitkästä aikaa myös lorupussia. Yksi kerholainen oli käärinyt meille muille yllätykseksi ihanat kääryleet, joissa oli kankaalle painettu runo ja toiselle kankaanpalalle painettu kuva. Näistä kai pitänee tehdä kesänodotustyö, sillä kesäläksy on ihan toinen.

ELI HUOMIOHUOMIO, NYT KERRON KÄSITYKERHOLAISTEN KESÄLÄKSYN!!!!! Toimeksiannossa on kolme asiaa:
1) Keltainen
2) Kolmiulotteinen
3) Koko on vapaa

Muutkin kuin käsityökerholaisethan voivat tuosta napata kesäläksyn. Kerrottakoon kuitenkin, että ei me kaikki olla vielä tehty edelliskesänkään läksyä...

Kiitos eilisestä illan emännälle ja isännälle, lorupussin laatijalle, opettajalle ja kaikille mukanaolleille! Ja terkkuja myös poissaolleelle!

Kaikille lukijoille hyvää pääsiäistä!

Äimistellään

2011-04-18T20:35:00.005+03:00

Talvikauden kodin ulkopuoliset harrastukset alkavat olla ohi. Mutta tekemistähän aina on. Ja jos tekemiseen ei riitä inspiraatiota, niin äimistellään. Äimisteltävää tässä maailmassa ainakin riittää.

Kuva on Kempeleen kansalaisopiston viikonloppuna olleesta kevätnäyttelystä, jota en ehtinyt täällä mainostamaan. Aivan mahtavan upeita ja inspiroivia töitä hyvin esillelaitettuna oli näyttelyssä tälläkin kertaa.

Vaatteet sai hän

2011-04-15T17:25:00.004+03:00

Ensin ompelin hänelle farkut.

Sitten virkkasin verkkopaidan.

Ja sitten ompelin flanellipaidan.

Tyytyväinen on nyt hän.

Tein nuken

2011-04-12T17:37:00.008+03:00

Oltiin perjantai-ilta sekä lauantai- ja sunnuntaipäivä äitin kanssa Oulunsalon kansalaisopiston järjestämällä nukkekurssilla. Ylläolevat kuvat ovat nukestani.

Allaolevassa kuvassa nukkeni poseeraa äitini tekemän nuken kanssa. Nuket ovat 50 senttiä pitkiä.

Äitin nukella on näin hieno kampaus.

Nuket on tehty rautalangasta, piipunrasseista, superlonista, vanusta, levyvanusta ja sukkahousuista. Nyt täytyy tehdä nukelle vaatteet. Niin ja on tuolla jo toinenkin nukke tuloillaan. Aika mielenkiintoista puuhaa.

000

Aiheesta toiseen. Jos Oulussa päin liikutte, niin käykää ihmeessä katsomassa isosiskoni näyttely Oulun Maakarissa.

Mitä teinkään ennen kuin minulla oli...

2011-04-09T19:15:00.002+03:00

Sain ompeluhaasteen Jokkemaasta: Esittele blogissasi sinulle mieluinen, rakas tai tuikitarpeellinen ompelutarvike. Pelkkä kuvakin riittää, mutta ainahan on kiva kuulla miksi valitsit juuri kyseisen esineen.

Ompelukoneen parsinjalka on minulle mieluinen, rakas ja tuikitarpeellinen ompelutarvike. Tutustuin ompelukoneen parsinjalkaan syksyllä 2006 mentyäni kansalaisopiston käsityöpiiriin, josta täälläkin olen monet kerrat kertonut. Sen lisäksi, että parsinjalka on osoittautunut minulle tuikitarpeelliseksi, se on antanut minulle uuden harrastuksen ja uusia ystäviä. Tutustumiseni parsinjalkaan on vaikuttanut syvästi koko elämääni.

Kiitos Jokke. Ompeluhaasteeseen kuuluu lähettää haaste eteenpäin viidelle bloggaajalle. En nyt nimeä ketään, mutta ottakoon tästä haasteen vastaan ken haluaa. Ja minun mielestäni tuota ompelutarvike-sanaa voi laajentaa koskemaan muitakin käsityötarvikkeesta.

Kanavasäkki

2011-04-06T17:48:00.010+03:00

Olen kirpputoreilla pyöritellyt käsissäni keskeneräisiä ja valmiitakin kanavatöitä. Haaveissa on ollut tehdä niistä - no jotakin. Ostaminen on kuitenkin tökännyt joko hintaan tai työn aiheisiin. Useimmiten tyrkyllä on kukkia tai punatulkkuja, jotka eivät ole oikein sytyttäneet.

Mutta nyt löytyi:

Iso 35 x 50 senttinen hauska, vähän keskeneräinen työ. Hinta oli 5,5o euroa, mikä on paljon kirpputorilta ostettavaksi käsityötarpeeksi, mutta kohtuullinen hinta näin suuresta ja hienosta työstä. Nythän ei siis puhuta siitä, mitä tuon pitäisi oikeasti maksaa jos tuon tekemiseen käytetty aika lasketaan.

Minusta tuo oli ihan selvä aihio laukuksi tai säkiksi. Parin päivän mietinnän jälkeen tiesin mitä vielä tarvitsen:

Keltainen pöytätabletti pohjaa varten, keltainen tyynyliina vuorta varten ja värikäs vyö sangaksi.

Tulipas paljon kuvia, mutta kun olen tästä aika tohkeissani...

Syntyi turhautumisesta ja metallivetoketjusta

2011-04-03T16:51:00.006+03:00

Taannoin meidän oli määrä käsityökerhossa tehdä metallivetoketjusta koruja tai jotain. Ajattelin etukäteen, että selvä homma. Otan lähtiessä vetoketjut vetoketjulaatikostani ja sitten kerhossa teen niistä jotain. Aamulla kurkistin vetoketjulaatikkooni huomatakseni, että siellä ei ole ainuttakaan metallivetoketjua. Muovisia oli kyllä joka lähtöön. Ei muuta kuin ruokatunnilla kirpputorille metallivetoketjuja metsästämään. Ja tuona päivänä tapahtui ihme, kirppurorilla oli kuin olikin metallisia vetoketjuja. Ostin niitä kolme kappaletta. Käsityökerhossa ostin vielä opettajalta pari vetoketjua lisää. Pyörittelin illan vetoketjuja käsissäni, mutta en saanut niistä aikaiseksi yhtään mitään.

Tässä sitten yhtenä iltapäivänä olin töistä tultuani vihainen ja turhautunut. Työpöydälläni lojuvaa viiden metallivetoketjun sykkyrää katsellessani tulin entistä turhautuneemmaksi. Tulin siinä sitten leikanneeksi vetoketjun noin kolmesenttisiksi pätkiksi.

Ompelin pätkät kiinni mustaan leveään kuminauhaan.

Turhautumisesta ja metallivetoketjusta syntyikin aika viehtättävä vetoketjuranneke.

Kannuja ja taloja

2011-04-01T19:16:00.003+03:00

Käsityökerhomme opettajalla oli eilen mukana kaksikin harjoittelijaa, jotka kumpikin teettivät meillä hauskat työt. Ensin tehtiin miniatyyrejä.

Eli tälläisiä pieniä söpöjä kannuja. Ne on tehty paperista. Opettajamme suositteli, että kovetamme kannut Paverpolilla, niin voimme käyttää ne johonkin työhömme. Aion kokeilla kovettamista, vaikka nämä kannut tulevat ihan nukkekotikäyttöön. Vierastan nimittäin ajatusta, että nukkekodissani olisi jotain noin herkästi särkyvää. Astia on kuitenkin astia, ei se voi olla ryttyyn painuvaa paperia. Vai voisiko nukkekodissa olla kertakäyttöisiä paperiastoita?

Toinen tehtävä oli sitten tehdä kankaalle kuva postikortista, joka esitti Wienin Hundertwasser-taloa.

Tässäpä minun näkemykseni aiheesta. Aikaa tuon tekemiseen on siis käytetty noin kaksikymmentä minuuttia... Mukavaa oli tämänkin tekeminen.

Pienestä se siis taas lähtee.

Aiheesta kolmanteeen. Ostin alkuviikosta retkiluistimet - 75 prosentin alesta. Tulin äsken toiselta kokeilukerralta ja oli kuulkaa kivaa. Oli pieni tuuli, joka pukkasi minut hidasta vauhtia Vihiluodon rannasta Oritkarin rantaan ilman, että tarvitsi juuri eväänsä väräyttää. Palatessa oli tietysti sitten pieni vastatuuli, joten tuli sentään liikuntaakin. Oli kyllä vähän pelottavaakin, sillä koko reissulla näin vain kaksi hiihtäjää ja aloin epäillä, että koko retkiluistelureitti on suljettu.

Hyvää viikonloppua!